Tukikäytäntöjä

Tukikäytäntöjä ovat toimenpiteitä ja menetelmiä, joiden tarkoituksena on tukea ihmisten toimintakykyä, hyvinvointia ja osallisuutta. Ne esiintyvät sosiaali- ja terveydenhuollon, opetuslaitosten sekä työelämän palveluissa ja voivat kohdistua yksilöihin, perheisiin tai yhteisöihin. Tukikäytännöt perustuvat asiakkaan elämäntilanteen arviointiin, tavoitteisiin ja resursseihin.

Keskeisiä periaatteita ovat ihmisoikeuslähtöisyys, asiakaslähtöisyys, oikeudenmukaisuus, luottamuksellisuus sekä moniammatillinen yhteistyö. Näissä käytännöissä pyritään yhdistämään yksilön omat voimavarat ja ulkopuoliset tukiresurssit sekä noudattamaan näyttöön perustuvia toimintatapoja.

Prosessi alkaa kartoituksesta ja tarpeiden arvioinnista, jonka pohjalta laaditaan tukitoimenpiteiden suunnitelma ja tavoitteet. Toteutuksessa hyödynnetään erilaisia tukimuotoja ja palveluita, seurataan edistymistä sekä arvioidaan vaikutusta. Tarpeen mukaan suunnitelmaa voidaan muuttaa.

Erilaisia tukikäytäntöjä ovat muun muassa taloudellinen tuki ja asumiseen liittyvä tuki, sosiaalinen neuvonta ja verkostojen rakentaminen, koulutuksellinen ja ammatillinen tuki sekä terveys- ja hyvinvointia tukevat palvelut, kuten kotihoito tai ohjaus terveydenhuollon palveluihin. Tapaukset voivat olla yksilö- tai perhelähtöisiä sekä kohdistua ryhmiin.

Haasteita voivat olla resurssien niukkuus, lainsäädännön ja ohjeistusten erilaiset tulkinnat, kulttuurilliset näkökulmat sekä tiedon, yksityisyyden ja turvallisuuden tasapaino. Oikea-aikainen ja oikeudenmukainen tukikäytäntö perustuu jatkuvaan arviointiin ja laadunvarmistukseen.