Tukijärjestelyjä

Tukijärjestelyjä tarkoittaa julkisen vallan hallinnoimia mekanismeja, joiden kautta tukea annetaan yksityishenkilöille, yrityksille tai yhteisöille tavoitteiden toteuttamiseksi. Tukimuotoja ovat muun muassa suorat rahalliset tuet, verotushelpotukset, korkotuet, lainojen takaukset sekä käyttö- tai investointitukia. Lisäksi tukeen voi kuulua ei-rahallista apua kuten neuvontaa, koulutusta, suunnittelupalveluita tai infrastruktuurihankkeiden tukemista. Tukijärjestelyjen tavoitteena on edistää julkisen politiikan tavoitteita, kuten talouskasvua, työllisyyttä, tutkimus- ja kehitystoimintaa, alueellista tasapainoa sekä ympäristö- ja energiatehokkuutta.

Järjestelyt ovat tyypillisesti säädeltyjä ja niihin liittyy ehtoja sekä hakumenettelyjä. Tarkoituksenmukaisuutta varmistetaan maksatusvaiheessa sekä seurannalla ja arvioinnilla. Tukijärjestelyt voivat olla suunnattu tietylle toimialalle tai alueelle, tai ne voivat olla yleisiä ja saavutettavissa laajasti. Rahoituslähteinä käytetään valtion budjettia, EU-rahoitusta sekä mahdollisesti kunnallisia varoja.

Tukijärjestelyt voivat loukata markkinoiden tasapuolisuutta tai aiheuttaa kilpailuongelmia, jos ne eivät noudata sääntelyä. Siksi niitä säädellään usein lainsäädännöllä, valtiontukisäännöillä ja valvontamekanismeilla sekä niiden vaikutuksia mitataan ennen ja jälkeen tukien myöntämisen. Suomessa tukijärjestelyt toteutetaan pääasiassa valtioneuvoston asettamien ohjelmien, ministeriöiden ja virastojen kautta, sekä EU:n rahoitus- ja sääntelykehysten puitteissa.