valtiontukisäännöillä

Valtiontukisäännöt ovat Euroopan unionin lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että jäsenvaltioiden myöntämä valtiontuki ei vääristä kilpailua unionin sisämarkkinoilla. Säännöt pyrkivät estämään yrityksiä saamasta epäreilua kilpailuetua julkisin varoin tuettuna.

Keskeinen periaate valtiontukisäännöissä on, että tietyt valtiontukea koskevat toimet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, jos ne vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua. Kielto ei kuitenkaan ole ehdoton. Komissio voi hyväksyä valtiontukea tietyin edellytyksin, jos se edistää tiettyjä unionin tavoitteita. Tällaisia tavoitteita ovat esimerkiksi alueellinen kehitys, pienyritysten tukeminen, ympäristönsuojelu, tutkimus ja kehitys tai työllisyyden edistäminen.

Valtiontuki määritellään laajasti. Se tarkoittaa minkä tahansa jäsenvaltion tai sen varoista myönnettyä etua, joka suosii tiettyjä yrityksiä tai yritysten tuotantoa ja joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tuen muodot voivat olla hyvin moninaisia, kuten suorat tuet, verolainsäädännön mukaiset edut, valtion omistusosuuksien myöntäminen tai myynti käyvän hinnan alapuolella, tai valtion takaamat lainat.

Euroopan komissio valvoo valtiontukisäännösten noudattamista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle suunnittelemistaan valtiontukitoimenpiteistä ennen niiden käyttöönottoa, jotta komissio voi arvioida niiden yhteensopivuutta sisämarkkinoiden kanssa. Jos komissio katsoo tuen olevan kiellettyä eikä se täytä vapautusperusteita, se voi määrätä tuen takaisinperittäväksi tuen saajalta.