Ttyypit

Ttyypit viittaavat erilaisiin terminaali- ja laitekytkentöihin, jotka mahdollistavat tekstipohjaisen vuorovaikutuksen tietokoneen kanssa. Alun perin TTY tarkoitti teletypewriter-laitetta, joka tarjosi mekanismin syötön ja tulostuksen. Nykyään termi kattaa sekä fyysiset että virtuaaliset ja ohjelmalliset terminaalit, joita käyttöjärjestelmät käyttävät käyttäjien ja ohjelmien kanssa.

Fyysiset (todelliset) TTY:t ovat suoraa laitteistoyhteyttä käsitteleviä terminaaleja, kuten RS-232-serialportteja. Linuxissa näitä esiintyy nimillä /dev/ttySx, joissa x on portin numero, sekä /dev/ttyUSBx tai /dev/ttyACMx, jotka kuvaavat USB-serial-koordinaatioita.

Virtuaalikonsolit ovat järjestelmän omia tekstikäyttöliittymiä, joihin voidaan siirtyä esimerkiksi Ctrl+Alt+F1–F6 -näppäinyhdistelmillä. Niiden laitteet näkyvät yleensä nimillä /dev/tty1, /dev/tty2 ja niin edelleen. Ne mahdollistavat täysin erillisen käyttökokemuksen ilman graafista ympäristöä.

PTY:t eli pseudo-terminaalit ovat ohjelmallisesti luotuja TTY-yhteyksiä, joita käyttöjärjestelmät ja sovellukset käyttävät terminaalikäyttöliittymien luomiseen. PTY-pari koostuu master- ja slavelaitteista, kuten /dev/ptmx (master) ja /dev/pts/N (slave). Terminaaliohjelmat (esim. xterm, GNOME Terminal, SSH) käyttävät PTY:tä.

Verkko- ja muu etäkäyttö tuottaa myös TTY-yhteyksiä: SSH ja Telnet luovat etäkäyttöjä, joissa kaukana oleva käyttäjä saa oman TTY:n.

Käyttö ja ominaisuudet liittyvät muun muassa siihen, miten ohjelmat käsittelevät syötön, tulosteen ja hallintaa (job control, termios-aikakaudet, kontrolliterminaali). Yleisiä komentoja ovat tty (näyttää nykyisen TTY:n), stty (asettaa terminaaliparametreja) sekä login ja ssh/edut, jotka luovat uuden TTY:n käyttäjälle.

Näin Ttyypit kattavat sekä fyysiset laitteet että virtuaaliset ja ohjelmalliset yhteydet, joita kautta käyttäjät ja ohjelmat vuorovaikuttavat tietokoneen kanssa.