Transbronksiaaliteknikka

Transbronksiaaliteknikka viittaa bronkoskopian yhteydessä toteutettuihin menetelmiin, joilla keuhkojen parenkymästä tai alueellisista rakenteista voidaan ottaa näytteitä läpäisemällä bronkiaalisen seinämän. Tyypillisiä alalajikkeita ovat transbronksiaalibiopsia (TBB), transbronksiaalinen neulabiopsia (TBNA) sekä kyseisiä ohjausmenetelmiä täydentävät tekniikat, kuten endobronkiaalin ultraääni (EBUS) -ohjattu TBNA ja cryobiopiat.

Transbronksiaalibiopsiaa suoritetaan bronkoskopian avulla, ja näytteet otetaan keuhkoparenkymästä koepaloja käyttäen. Näytteenotto tapahtuu usein fluoroskopia- tai ultrasongiohjauksessa, mikä lisää tarkkuutta erityisesti perifeerisistä alueista. TBNA puolestaan hyödyntää neulaa, joka läpäisee keuhkoputken seinämän ja hankkii solmut tai kasvaimet. EBUS-TBNA yhdistää endobronkiaalin ultraäänen ohjauksen neulabiopsian kanssa, parantaen näytteen saamisen mahdollisuutta mediastinaalisissa ja hilusalueen rakenteissa. Cryobiopsia käyttää kylmäprosessia tarttumaan kudokseen suuria, enemmän histologista tietoa tarjoavia näytteitä varten.

Indikaatioita ovat epäily keuhkojen ulkopuolisen sairastumisen, kuten sarkoidoosin, tulehdus- tai infektioasteiden sekä malignaarien diagnoosi ja mediastinaalisen lymfadenopatian selvittäminen. Näiden menetelmien avulla voidaan myös tilan seurata ja diagnosoida epäilyt, joihin tavallinen keuhkoputkien koepala ei riitä.

Riskit ja rajoitukset vaihtelevat menettelyn mukaan, mutta yleisimpiä komplikaatioita ovat pneumothorax, verenvuoto, infektiot sekä tilapäinen hypoksia. Näytteiden laatu ja diagnostinen tuotto riippuvat alueen anatomisesta sijainnista, potilaan kunnosta ja käytetystä teknologiasta sekä tekijöiden kokemuksesta. Historia on kehittynyt 1960-luvulta lähtien, ja TBNA sekä TBB ovat pitkään olleet perusta, kun taas EBUS- ja cryobiopiateknologiat ovat lisänneet tarkkuutta ja näytteenlaatua 2000-luvulla ja sen jälkeen.