Transarteriaalinen

Transarteriaalinen on lääketieteellinen termi, joka kuvaa toimenpiteitä tai hoitoja, jotka suoritetaan antiharttoisessa järjestelmässä siten, että hoito annetaan valtimoiden kautta. Käytännössä kyse on katetrein toteutetusta lähestymistavasta, jossa pääsy verenkiertoon tapahtuu valtimoiden kautta ja hoito kohdistetaan tarkasti tiettyyn kudokseen tai alueeseen.

Yleisimmät transarteriaaliset toimenpiteet ja sisällöt liittyvät interventional radiologiaan. Näitä ovat esimerkiksi transarteriaalinen embolisaatio (TAE), transarteriaalinen kemoteboelisaatio (TACE) sekä transarteriaalinen radioembolisaatio (TARE). Embolisaatio tarkoittaa verenkierrosta tukkeutuvan aineen tai aineiden käyttöönottoa verenkierron katkaisemiseksi kohti hoitoaluetta; kemoteboelisaatio yhdistää embolisaation kemoterapeuttisten aineiden paikalliseen annosteluun, kun taas radioembolisaatio hyödyntää säteilyä käyttäviä microsphereja. Tarvittaessa voidaan suorittaa myös diagnostinen angiografia, jossa näkyvyys ja verenvirtauksen kuvantaminen ohjaa hoitoa.

Toimenpiteet tapahtuvat tavallisesti inhimillisesti valvotussa ympäristössä, kuten leikkaussalissa tai angiografialaboratoriossa, ohjaavan radiologin ja monialaisen tiimin toimesta. Potilaan etuna on usein kohdentunut hoitojen aktiivisuus sekä pienempi systeeminen haittavaikutusten riski, kun lääkeaineet tai säteily kohdistuvat pääosin hoidettuun alueeseen. Mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi ei-toivottu embolisaatio, tavoittamattoman alueen iskemia, reaktiot kontrastiaineeseen sekä postembolisaatioreaktiot.

Transarteriaalinen hoitomuoto on yleisiä keinoja useissa sairauksissa, kuten maksakasvainten hoidossa, kohdun verisuonien embolisaatiossa fibroidien hallinnassa sekä verisuoniperäisissä verenvuotojen hallinnassa. Se on umbrella-termi katetrointiin perustuvista valtimoiden kautta tehtävistä diagnostisista ja terapeuttisista toimenpiteistä.