Tradkiipeilyä

Tradkiipeilyä on kiipeilyn muoto, jossa kiipeilijä etenee kallion luonnollisiin halkeamiin ja koloihin sijoittaen kiipeilyn aikana suojauksia ja poistaen ne kiipeilyn jälkeen. Toisin kuin monissa sporttikiipeilyreiteissä, reitille ei jätetä pysyviä kiinnityksiä, joten kallio säilyy mahdollisimman koskemattomana. Kiipeily tapahtuu köyden varassa, ja perusvarusteisiin kuuluvat köysi, valjaat ja kypärä sekä erikseen käytettävät suojalaitteet.

Suojauslaitteet voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin. Passiiviset suojat, kuten halkeamiin tai koloihin asetettavat napat tai renkaat, tukevat rakenteita ilman liikettä, kun taas aktiiviset suojat, kuten kamit, kiinnittyvät kallioon ja auttavat kitkan sekä pysähtymisen hallinnassa. Valinnat ja sijoitus vaativat kallion tuntemusta sekä reitin lukutaitoa, ja ne ovat keskeisiä turvallisuuden kannalta. Koko kiipeilyn turvallisuus rakentuu suojien oikeasta sijoittelusta, köysiyhteyksistä sekä hyvistä perusvalmiuksista.

Trad-kiipeily ero sporttimaisen kiinnitysten ennalta suosimisen ja pulttien käytön osalta on siis siinä, että pysyviä kytkentöjä ei jätetä kallioon, vaan kiipeilijä vastaa reitin varmistamisesta itse. Reittien tekeminen ja niiden puhdistaminen kiipeilyn lopussa ovat tyypillisiä käytäntöjä.

Historia ja harrastajayhteisö: Trad-kiipeily kehittyi 1900-luvun aikana, ja teknologian kehitys 1970–1980-luvuilla lisäsi sen suosiota. Kansainvälisesti trad-kiipeily on levinnyt laajasti, ja Suomessa sitä harrastetaan erityisesti kallioalueilla.