Torjuntaaineilla

Torjunta-aineilla tarkoitetaan kemikaaleja ja valmisteita, joita käytetään estämään, hallitsemaan tai poistamaan tuholaisia sekä kasvin tauteja, rikkaruohoja ja muita haittoja sekä maatila- että kaupunkiympäristössä. Ne voivat olla muun muassa maan päällä tai kasvin sisällä vaikuttavia sekä varastojen että kotien tuholaisten torjuntaan tarkoitettuja tuotteita.

Torjunta-aineita jaetaan yleisesti eri ryhmiin sen mukaan, mitä tuholaista vastaan ne vaikuttavat: rikkakasvien torjunta-aineet (herbisidit), kasvitautien torjunta-aineet (fungidit), tuholaisten torjunta-aineet (insektidit) sekä jyrsijöiden ja muiden eläinten torjuntaan käytettävät aineet (rodenticidit). Monilla valmisteilla on sekä kontakt- että järjestelmällinen (imeytymisen kautta kasvin sisälle leviävä) vaikutus.

Valmisteita on erilaisissa formuloinneissa, kuten nestemäisinä, rakeina, jauheina, geeleinä sekä valmiina syötteinä. Käyttö riippuu kohteesta: suihkutukset, maahan tai siemenseen tehtävät käsittelyt, sekä syöttivälineillä suoritettavat torjunnat ovat yleisiä menetelmiä. Käytössä noudatetaan aina sekä valmistajan että lainsäädännön ohjeita, mukaan lukien alla olevat turvallisuus- ja ympäristöriskien huomioinnit.

EU:n lainsäädäntö (esimerkiksi asetuksen 1107/2009) säätelee aktiivisten ainesosien hyväksyntää, valvontaa ja käyttöä. Kansallinen valvonta sekä merkinnät, pakkaus ja varastointi ovat tärkeitä osa-alueita. Suomessa torjunta-aineiden vastuutahoina toimivat Ruokavirasto ja muut viranomaiset sekä asianmukainen rekisterointi.

Turvallisuus- ja ympäristökysymykset ovat olennaisia: torjunta-aineet voivat vaikuttaa ihmisiin, ei-kohteisiin lajeihin sekä vesistöihin, ja niiden käyttö voi edistää vastustuskyvyn kehittymistä. Käytön aikana korostuvat suojavarusteet, varastointi, jätteen ja pakkauksien asianmukainen käsittely sekä pitkäaikaisen käytön vaihtoehdot. Integroitu tuhoeläin- ja kasvisuojelu (IPM) suosii ei-kemiallisia keinoja sekä tarkkaa, harkittua kemikaalien käyttöä.