Toimintaaineiden

Toimintaaineiden tarkoittaa suomenkielisessä farmakologiassa niitä aineita, jotka vastaavat lääkkeen terapeuttisesta vaikutuksesta. Ne ovat lääkkeen aktiivisia komponentteja, joiden vaikutus tuottaa hoitavan tai ehkäisevän vaikutuksen, kun taas apuaineet ja täyteaineet eivät itsessään tuota terapeuttista vaikutusta. Toimintaaineiden käsite esiintyy sekä tieteellisessä kirjallisuudessa että joissakin säädösteksteissä, mutta yleisin termi nykykielessä on vaikuttava aine.

Termi muodostuu toiminta- ja aine-sanoista; käytännössä sitä käytetään genetiivissä kuten "toimintaaineiden määrä" ja "toimintaaineiden turvallisuus". Vaikkakin monissa viranomais- ja farmakopoeateksteissä käytetään yleisemmin ilmaisua "vaikuttava aine", "toimintaaine" on vanha tai vähemmän käytetty muoto.

Toimintaaineet voivat olla yksittäisiä kemiallisia yhdisteitä tai useiden yhdisteiden seoksia. Ne määrittävät lääkkeen terapeuttisen spektrin ja annostuksen. Lääkkeen pakkausmerkinnöissä sekä valmisteen taustadokumenteissa ilmoitetaan kunkin toimintaaineen nimi sekä sen määrä tai pitoisuus. Laatu- ja turvallisuusvaatimukset noudattavat kansainvälisiä standardeja sekä kansallista lainsäädäntöä ja farmakopoeaa.

Tutkimuksessa ja kehityksessä toimintaaineiden vuorovaikutukset, vapautuminen ja biologinen saatavuus ovat keskeisiä tutkimuskohteita.

Esimerkkeinä mainittuja toimintaaineita ovat yleisesti tunnetut vaikuttavat aineet kuten paracetamol ja ibuprofen.

Lisätietoja: vaikuttava aine, lääke, farmakologia, farmakopoea, Fimea.