Tislausmenetelmä

Tislausmenetelmä on kemiallinen erotusmenetelmä, jossa sekoitus erotetaan haihduttamalla ja keräämällä haihtuneen aineen takaisin nesteeksi kondensoituen. Erotus perustuu aineiden kiehumispisteiden eroon: haihtuva komponentti poistuu nesteestä, siirtyy höyrynä ja palautuu nestemäiseen muotoon erottaen samalla komponentteja toistensa mukaan.

Tislausmenetelmiä on useita. Yksinkertainen tislaus soveltuu silloin, kun kiehumispisteiden ero on riittävän suuri, ja se tapahtuu ilman monimutkaista jakamista. Fraktiotislaus käyttää fraktiokelloa tai kolonnia, jossa toistuvat maanpiteiset höyryjen höyrystymis- ja tiivistymisvaiheet parantavat erottuvuutta, mahdollistaen useiden komponenttien erottelun pienemmillä kiehumispisteiden eroilla. Höyrytislaus puolestaan hyödyntää vedestä tai rakeisesta aineesta syntyvää höyryä, joka kulkee nestemäisen aineen läpi ja mahdollistaa haihtuvien komponenttien erottelun herkkien aineiden tapauksissa. Alipaineteitse tehtävä tislaus pienentää aineiden kinemuotoa ja estää häviöt sekä eliöt, ja sitä käytetään lämpöä hapoaville tai helposti hajoaville yhdisteille.

Laitteistoon kuuluu tavallisesti kuumennuslaitteen, tislauslaskan tai -kolonnin, kondensaattorin ja keräysastian muodostama järjestelmä. Prosessi on yleisesti käytössä laboratoriossa sekä teollisuudessa: kemianteollisuudessa, polttoaineiden puhdistuksessa, eteeristen öljyjen erottelussa sekä alkoholin tuotannossa. Tislausmenetelmien käyttöön vaikuttavat kiehumispisteiden erot, kemikaalien ominaisuudet ja käyttöturvallisuus, mukaan lukien palovaroitukset ja mahdolliset myrkylliset höyryt.