Tislausmenetelmiä

tislausmenetelmät ovat erotusmenetelmiä, joita käytetään erottamaan nesteessä olevia aineita niiden haihtuvuuden erojen perusteella. Prosessissa seos lämmitetään, höyryt ohjataan jäähdytettiin takaisin nesteeksi ja haluttuja komponentteja kerätään erillään. Tislausmenetelmät ovat keskeisiä sekä laboratorio- että teollisuuskäytössä.

Yksinkertainen tislaus on perusmenetelmä, jossa seos lämmitetään suoraan ja haihtuva komponentti tiivistetään vastaanottimeen. Tämä soveltuu, kun kiehumispisteiden erot ovat suuria, mutta ei käytännössä, jos erot ovat lähellä toisiaan. Yleensä käytetään suojakielekettä ja yksinkertaista tislauslaitetta, jolloin epäpuhtaudet voivat siirtyä mukana.

Fraktionaalinen tislaus käyttää tislauskolonnia tai muita pidempiä jaksoja, joissa voi tapahtua useita teoreettisia herättimiä. Tämä parantaa erottamista pienemmillä kiehumispiste-erolla ja on yleinen perusmenetelmä öljy-yhdisteiden, alkoholituslojen ja petrokemian tuotteiden puhdistamisessa.

Höyrytislaus perustuu siihen, että jotkin haihtuvat yhdisteet voidaan kuljettaa nesteen höyrynä veden tai muiden höyryjen avulla. Sitä käytetään laajalti tuoksu- ja eteeristen öljyjen sekä lämpöä kestävämmien aineiden erottamiseen.

Kuiva tislaus suoritetaan ilman nestettä tai ilman vesihöyryä, esimerkiksi kiinteiden materiaalien haihduttamisessa ja saostettujen jätteiden muodon muuttamisessa.

Muita menetelmiä ovat azeotrooppinen tislaus, jossa lisäaineen avulla estetään azeotroopan muodostuminen, sekä matalan paineen tai molekyylis tislautumisen kaltaiset erityistekniikat, joita käytetään kevyiden ja raskaspectaisten yhdisteiden herkässä erottelussa. Tislausmenetelmät tunnetaan kattavasti kemianteollisuudessa, lääke-, elintarvike-, hajuste- ja polttoainealalla. niiden valintaan vaikuttavat seoksen koostumus, haluttu puhtausaste ja lämpöherkkyys.