Tietosuojalakien

Tietosuojalakien käsite viittaa lainsäädäntöihin, joiden tavoitteena on suojata yksilön henkilötietoja ja yksityisyyttä sekä säädellä tietojen käsittelyä. Ne määrittävät, miten organisaatiot voivat kerätä, tallentaa, käyttää ja luovuttaa henkilötietoja sekä millaisia oikeuksia rekisteröidyillä on.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) muodostaa suurimman osan nykyisestä kehyksestä, ja monet maat täydentävät sitä kansallisilla tietosuojalakien säädöksillä. GDPR harmonisoi perusperiaatteet, mutta kansallisilla lainsäädännöillä voidaan täsmentää soveltamista ja käytäntöjä.

Keskeiset periaatteet ovat laillisuus, oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys; tarkoituksenmukaisuus; tietojen minimointi; oikeellisuus; säilytyksen rajoittaminen; eheys ja luottamuksellisuus; sekä vastuu.

Oikeudet rekisteröidyille ovat muun muassa oikeus päästä omiin tietoihinsa, oikaisemiseen, poistamiseen (”oikeus tulla unohdetuksi”), käsittelyn rajoittamiseen, tietojen siirtämiseen toiseen palveluntarjoajaan sekä vastustamiseen. Lisäksi on mahdollisuus olla automaattisen päätöksenteon ja profiloinnin vaikutuksen alainen ja pyytää inhimillistä tarkastelua silloin, kun päätökset vaikuttavat yksilöihin.

Käsittelyn oikeudelliset perusteet voivat olla suostumus, sopimus, lakisääteinen velvoite, elintärkeät edut, yleinen etu tai rekisterinpitäjän oikeutettu etu; perusteiden on oltava suhteessa käsittelyn tarkoitukseen. Suurissa vaikutuksissa voidaan tarvita vaikutusten arviointi (DPIA). Tietoturvaloukkauksista on ilmoitusvelvollisuus valvontaviranomaiselle ja rekisteröidyille kohtuullisessa ajassa.

Rajatylittävissä siirroissa käytetään asianmukaisia suojatoimia, kuten riittävyyskriteerien täyttämistä, standardisopimuslausekkeita tai muita suojatoimia. Valvontaviranomaiset, kuten tietosuojavaltuutettu, valvovat noudattamista ja voivat määrätä seuraamuksia, kuten huomautuksia tai sakkoja.