Tietoliikennevälitystekniikat

Tietoliikennevälitystekniikat viittaavat menetelmiin ja teknologioihin, joita käytetään tiedon siirtämiseen lähettäjältä vastaanottajalle tietoliikenneverkoissa. Nämä tekniikat mahdollistavat datan pakkaamisen, reitittämisen ja oikean kohdan löytämisen verkon sisällä. Perinteisesti yleisimpiä välitystekniikoita ovat piiritason kytkentä ja pakettikytkentä.

Piiritason kytkennässä luodaan pysyvä fyysinen yhteys kahden pisteen välille koko tiedonsiirron ajaksi. Tämä takaa tasaisen ja ennustettavan tiedonsiirtonopeuden, mutta voi olla tehotonta, jos dataa ei siirretä jatkuvasti. Puhelinverkot ovat klassinen esimerkki piiritason kytkennästä.

Pakettikytkennässä data jaetaan pieniin paketteihin. Jokainen paketti sisältää vastaanottajan osoitetiedot ja reititetään itsenäisesti verkon läpi. Paketit voivat kulkea eri reittejä ja saapua perille eri järjestyksessä, jolloin vastaanottopäässä ne kootaan uudelleen. Internet on ensisijaisesti pakettikytkentäinen verkko, ja tämä tekniikka on tehokas ja joustava eri tyyppiselle dataliikenteelle.

Nykyään käytössä on myös useita muita välitystekniikoita ja niiden yhdistelmiä, kuten solunpakettikytkentä (ATM) ja monen pisteen kytkentä. Valittava välitystekniikka riippuu verkon vaatimuksista, kuten nopeudesta, luotettavuudesta, kustannuksista ja siirrettävän datan luonteesta. Tietoliikenteen kehittyessä uudet ja tehokkaammat välitystekniikat ovat jatkuvasti kehitteillä.