pakettikytkentä

Pakettikytkentä on tiedonsiirtomenetelmä, jossa digitaaliset tiedot pilkotaan pieniin paketteihin, jotka kulkevat verkon kautta itsenäisesti. Jokainen paketti sisältää osoiteinformaation sekä muut tiedot, joiden avulla vastaanottaja kokoaa ne oikeassa järjestyksessä. Paketit voivat matkustaa eri reittejä pitkin ja niiden reititys voi muuttua matkan varrella. Tämä mahdollistaa resurssien tehokkaan hyödyntämisen ja verkon dynaamisen skaalautuvuuden.

Toimintaperiaate perustuu reitittimien ohjaukseen. Reitittimet lukevat paketin osoitteet ja siirtävät sen seuraavaan verkon segmenttiin. Usein käytetään store-and-forward -periaatetta, jossa jokainen laite käsittelee paketin ennen siirtoa. Vastaanottava pää kokoaa paketit oikeaan järjestykseen ja palauttaa alkuperäisen tiedon.

Edut ovat tehokas resurssien käyttö, vikasietoisuus ja kyky tukea suurta yhteyksien kokonaismäärää samalla linkillä. Haittoja voivat olla viiveen vaihtelu ja mahdolliset pakettihäviöt sekä tarve sovellustasolla järjestyksen ja virheenkorjauksen hallintaan. QoS- ja priorisointikeinot voivat kuitenkin parantaa tiettyjen sovellusten suorituskykyä.

Käyttö: Internet perustuu suurimmaksi osaksi pakettikytkentään. IP-pohjaisessa verkossa toimitukset ovat yleensä best-effort -tyyppisiä, jolloin luotettavuus ja järjestys rakentuvat TCP:n tai sovellustason mekanismien varaan. Historia: kehitettiin 1960-luvulla ja levisi ARPANETin kautta; 1980-luvulla TCP/IP vakiinnutti Internetin protokollat; muita varhaisia pakettikytkentätekniikoita olivat X.25 ja Frame Relay.