Tietokoneohjelmien

Tietokoneohjelmien käsite viittaa ohjelmistoihin, jotka määrittävät, miten tietokone suorittaa tehtäviä ja miten laitteistot sekä ohjelmistot vuorovaikuttavat. Niillä tarjotaan käyttäjille toiminnallisuuksia, ohjataan tiedon käsittelyä ja hallinnoidaan järjestelmän resursseja. Ohjelmistoja voidaan käyttää yksittäisessä laitteessa tai hajautetuissa järjestelmissä, kuten pilvi- ja verkkopalveluissa.

Ohjelmat jaotellaan yleisesti järjestelmäohjelmistoihin sekä sovellusohjelmistoihin. Järjestelmäohjelmistoa ovat käyttöjärjestelmät, laiteajurit ja matalamman tason kirjastot, jotka mahdollistavat muiden ohjelmien suorittamisen sekä laitteiston käyttöön ottamisen. Sovellusohjelmistoja ovat erilaiset työkalu- ja palvelukokonaisuudet, joita käyttäjät tai organisaatiot suoraan hyödyntävät, kuten tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, viestintä- ja multimediaohjelmat.

Ohjelmien kehittäminen tapahtuu ohjelmointikielillä, joita voidaan kääntää konekieliseksi suoritettavaksi ohjelmaksi tai tulkita reaaliajassa. Usein käytetään useita kieliä ja kirjastoja, jotka tarjoavat valmiita toimintoja ja rakenteita. Ohjelmien elinkaari kattaa vaatimuksien määrittämisen, suunnittelun, toteutuksen, testauksen, käyttöönoton sekä ylläpidon ja päivitykset.

Jakelu- ja lisensointikäytännöt vaihtelevat: ohjelmisto voi olla suljetun lähdekoodin kaupallinen tai avoimen lähdekoodin lisenssillä. Avoimia lisenssejä ovat esimerkiksi GPL- ja MIT-lisenssit; suljetun lisenssin ohjelmat jakelun hallitsee tavallisesti kehittäjä tai/jotta yritys.

Tietokoneohjelmien kehitys ja käyttö ovat keskeisiä modernissa informaatio-, teollisuus- ja palveluelämässä, vaikuttaen talouteen, koulutukseen sekä arjen toimiin. Yhteentoimivuus ja turvallisuus korostuvat sekä standardien että riippuvuuksien hallinnan kautta.