Tiedostonsiirtoprotokollat

Tiedostonsiirtoprotokollat ovat verkon yli käytettyjä protokollia, joiden tehtävä on siirtää tiedostoja järjestelmien välillä. Niitä käytetään sekä ihmisten että ohjelmien toimesta, esimerkiksi verkkopalvelimille tiedostojen lataamiseen, varmuuskopiointiin ja ohjelmistopäivitysten jakeluun. Protokollat vaihtelevat turvallisuusominaisuuksien, suorituskyvyn ja käytön yksinkertaisuuden suhteen, minkä vuoksi valinta riippuu tilannekohtaisista vaatimuksista sekä verkko-olosuhteista.

Tärkeimmät tiedostonsiirtoprotokollat ovat FTP, FTPS, SFTP sekä TFTP, sekä lisäksi SCP ja rsync tavallisissa käytännöissä. FTP on perinteinen ja laajalti tuettu, mutta siirtää tunnistetiedot ja tiedostot usein salaamattomana. FTPS lisää TLS/SSL-salausta FTP-yhteyteen, jos asiakkaat ja palvelin tukevat sitä. SFTP puolestaan toimii SSH:n päällä ja käyttää porttia 22; se tarjoaa kokonaisvaltaisen turvallisen siirron. TFTP on erittäin kevyt ja käyttää UDP:tä, mutta ilman autentikointia ja yleensä vain suljetuissa verkkoympäristöissä. SCP siirtää tiedostoja SSH:n kautta, ja rsync mahdollistaa tehokkaan synkronoinnin sekä delta-siirron sekä kopioinnin etä- ja paikallisista lähteistä.

Turvallisuusnäkökohdat ovat keskeisiä: FTP:n tunnukset ja tiedot voivat kulkea salaamattomana, mikä altistaa salakuuntelulle. Siksi suositellaan käyttämään SFTP:tä, FTPS:ää tai SCP:tä aina kun mahdollista. TFTP:tä käytetään pääasiassa luotettavissa, hallituissa verkoissa, joissa laitteiden konfigurointi tai verkon käynnistys on tarpeen. Valinta riippuu verkon suojausvaatimuksista, palomuuriasetuksista ja tarvittavasta toiminnallisuudesta, kuten delta- tai kokonaiskopioinnista.

Näin ollen tiedostonsiirtoprotokollien valinta perustuu sekä turvallisuus- että toiminnallisuustarpeisiin. Yleisesti suositellaan käyttämään suojattuja protokollia ja vahvistamaan tukevat yhteydet, sekä ymmärtämään verkon porttivaatimukset ja reititykset, jotta siirrot toimivat luotettavasti eri verkko-olosuhteissa.