Testausmenetelmää

Testausmenetelmä tarkoittaa systemaattista lähestymistapaa, jolla arvioidaan tuotteen, järjestelmän tai prosessin ominaisuuksia, suorituskykyä tai vaatimustenmukaisuutta. Testausmenetelmää voidaan soveltaa monilla aloilla, kuten ohjelmistokehityksessä, teollisuudessa, lääketieteessä ja palvelusektoreilla. Tavoitteena on löytää virheitä, varmistaa vaatimusten täyttyminen ja tukea päätöksentekoa ennen käyttöönottoa.

Testausmenetelmiä voidaan luokitella usealla perusteella: staattinen vs dynaaminen; funktionaalinen vs ei-funktionaalinen; verifiointi vs validointi. Staattinen testaus tarkastelee tuotteita ilman suorituskykyistä ajamista, esimerkiksi koodin tarkistusta tai tarkastelua. Dynaaminen testaus vaatii ajon ja havaintojen keräämisen. Verifiointi varmistaa, että tuote toteuttaa määritellyt ominaisuudet; validointi taas varmistaa, että tuote täyttää loppukäyttäjän tarpeet.

Suuri osa testauksesta perustuu suunnittelumenetelmiin, kuten ekvivalenssijakautuminen, rajaarvotestaus, päätöstaulukotesti ja tilamuototestaus. Lisäksi suorituskyky-, käytettävyys-, turvallisuus-, luotettavuus- ja yhteensopivuustestaus ovat yleisiä osa-alueita erityisesti ohjelmistokehityksessä. Testaustilanteet suunnitellaan kattavuuden varmistamiseksi sekä eri kehitysvaiheiden mukaan ja testikattavuus mitataan.

Testausmenetelmien standardointi ja laatujärjestelmät tiivistävät käytäntöjä. Kansainväliset standardit kuten ISO/IEC/IEEE 29119 ohjelmistotestauksesta sekä ISTQB- ja IEEE-standardeihin liittyvät ohjeet ohjaavat testausprosessien suunnittelua ja dokumentaatiota. ISO 25010 määrittelee ohjelmiston laatuominaisuudet, joiden perusteella testaus kohdistuu.

Käytännön sovelluksissa testausmenetelmä muovautuu projektin tavoitteiden mukaan. Hyvin suunniteltu testaus parantaa laatua, vähentää riskejä ja lyhentää valmistus- sekä käyttöönottoaikoja. Testaus on jatkuva prosessi koko kehityksen elinkaaren ajan.