Testausmenetelmien

Testausmenetelmien tarkoitus on systemaattinen lähestymistapa ohjelmistojen ja teknisten järjestelmien laadun varmistamiseen. Testaus pyrkii todentamaan, että tuote täyttää sille asetetut vaatimukset, toimii oikein erilaisissa käyttötapauksissa ja sietää odotettuja ympäristövaikutuksia. Käytännössä testaus muodostaa tärkeän osan laadunvarmistusprosessia ja sitä sovelletaan sekä kehitys- että ylläpitovaiheissa.

Testaus voidaan jakaa toiminnalliseen ja ei-toiminnalliseen testaukseen sekä erilaisiin tasoihin. Toiminnallinen testaus varmistaa, että järjestelmän ominaisuudet vastaavat tiedossa olevia vaatimuksia; ei-toiminnallinen testaus tarkastelee laatutekijöitä kuten suorituskyky, luotettavuus, käytettävyys ja turvallisuus. Testausta voidaan tehdä manuaalisesti tai automatisoidusti, riippuen tarkoituksesta, resursseista ja säännöistä.

Testitapausten suunnittelu perustuu vaatimuksiin ja riskiperusteiseen lähestymistapaan. Tällöin määritellään testikattavuus ja valitaan testausmenetelmät kuten ekvivalenssiluokkien jako, reunapisteiden testaus ja arvojakauman testaus. Testit voivat olla yksikkö-, integraatio-, järjestelmä- ja hyväksymistestejä. Lisäksi harjoitetaan tutkivaa eli exploratiivista testausta, joka täydentää suunniteltuja testejä.

Testaus dokumentoidaan usein erillisissä tuotantoprosessin dokumenteissa, esimerkiksi testisuunnitelman, testikattavuusraporttien ja testitapausten muodossa. Hyvä testaus vaatii ympäristöjen hallintaa, versionhallintaa sekä jatkuvaa seurantaa riskien ja laadun suhteen. Kansainväliset standardit, kuten ISO/IEC/IEEE 29119 ja IEEE 829, ohjaavat testauksessa käytäviä prosesseja ja dokumentaatiota.