Termistö

Termistöä (terminology) viittaa kielen, tieteenalan tai organisaation käyttöön liittyvien termien kokonaisuuteen. Se sisältää käsitteellisten termien lisäksi niiden määritelmiä, ohjeellista käyttöä sekä sanastojen, sanaston tai kontrolloitujen sanastojen muodostamassa rakenteessa esiintyviä suhteita, kuten synonyymeja, laajempia tai suppeampia termejä sekä ensisijaisia ja ei-ensisijaisia termejä.

Termistö toimii selkeyden ja yhdenmukaisuuden työkaluna erilaisissa viestinnän tilanteissa. Se on olennaista erityisesti teknisessä dokumentaatiossa, koulutuksessa, käännöksissä ja säädösten sekä standardien laatimisessa, joissa epäselvyydet voivat johtaa virheisiin tai väärinkäsityksiin. Monikielisessä yhteydessä termistö mahdollistaa termien vakiinnuttamisen kielestä toiseen ja sujuvoittaa käännöstyötä sekä siirtomerkintöjä.

Termistöä luodaan ja ylläpidetään terminologian työskentelyn, eli terminografian, keinoin. Keskeisiä vaiheita ovat termien poiminta lähdeaineistosta, termien valinta ja validointi asiantuntijoiden kanssa, määritelmien laadinta sekä merkintöjen tallentaminen termistoon tai sanakirjaan. Kehitys ja päivitys ovat jatkuvia, jotta termistö pysyy ajantasaisena teknologian ja politiikan muuttuessa.

Rakenteeltaan termistö voi muodostua kontrolloidusta sanastosta, sanakirjasta, taxonomioista, thesaurusista tai ontologioista. Digitaalissa muodossa termistot tukevat hakua, monikielistä yhtenäistämistä ja integrointia käännösmuistien sekä julkaisujärjestelmien kanssa.

Sosiaaliset ja tekniset standardit, kuten ISO 704 ja ISO 1087, antavat periaatteita terminologian työskentelylle ja määritelmien laadinnalle. Termistöä hyödynnetään laajasti tiedettä, terveydenhuoltoa, IT:tä, oikeutta sekä julkista hallintoa, ja sen ylläpito edellyttää erikoisosaajien sekä käännösten ja soveltavien alojen asiantuntijoiden yhteistyötä.