Terminaatiomekanismien

Terminaatiomekanismien käsite viittaa niihin mekanismeihin, joiden avulla biologiset prosessit saadaan lopullisesti päätökseen hallitusti. Ne esiintyvät monilla tasoilla, kuten transkriptiossa, translaatiossa ja DNA-replikaatiossa, sekä proteiinien laadunvalvonnassa. Oikea terminaatio on olennaista, jotta ilmaisua ei jatketa tarpeettomasti tai virheellisesti.

Transkriptio: Bakteereissa terminaatio voidaan toteuttaa intrinsic-termeillä, joissa RNA:n GC-sisältöön perustuva hiuslisäke ja U-rich-trakti saavat RNA-polymeraasin pysähtymään. Rho-riippuvainen terminaatio vaatii Rho-fulloavien tekijöiden toimintaa. Eukaryooteilla terminaatio liittyy mRNA:n leikkaamiseen ja polyadenylaatioon sekä torpedo-mallin kaltaisiin mekanismeihin, joissa XRN2 edistää päättymistä.

Käännökset: Stop-kodoneita (UAA, UAG, UGA) tunnistaessa ribosomi lopettaa aminohappoketjun rakentamisen. Bakteereissa RF1 ja RF2 ovat vastuussa vapauttamisesta, kun taas eukaryooteilla toimivat eRF1 ja eRF3 sekä ribosomin kierrätys.

DNA-replikaation terminaatio: Bakteerien replikaatio päättyy usein replikaatioreittien kohtaamiseen sekä ter-systeemin avulla, kun taas eukaryooteilla terminaatio liittyy konvergoiviin replikaatiofuokkiin ja telomeralisten mekanismien käsittelyyn.

Säätely ja virheet: Terminoinnin epäonnistuminen tai lukemisen ohittaminen voi johtaa virheellisiin proteiineihin tai ilmaisun vääristymiin. Solut ylläpitävät laadunvarmistusjärjestelmiä näissä prosesseissa.