Temperamentteihin

Temperamentteihin on käsite, jota käytetään sekä psykologiassa että musiikissa kuvaamaan järjestäytynyttä käyttäytymisen ja tunteiden taipumusten kokonaisuutta. Psykologiassa temperamentti tarkoittaa biologisesti perittyä, suhteellisen vakaata taipumusta, jolla on vaikutusta siihen, miten ihminen reagoi ympäristöön, ilmaisee tunteita ja suhtautuu sosiaalisiin tilanteisiin. Klassinen tarkastelu jakoi ihmiset neljään temperamenttiin: kolerinen, flegmaattinen, melankolinen ja sanguineinen. Tämä malli on historiallinen eikä yksiselitteisesti vastaa nykyajan persoona­llisuusteorioita, joissa temperamentti nähdään usein osana laajempia piirteitä. Lasten temperamenttia on tutkittu esimerkiksi reaktiivisuuden ja sopeutumiskyvyn kautta, ja nykyaikainen psykologia erottaa temperamentin piirteistä sekä vanhemmista, ympäristötekijöistä.

Musiikissa temperamentti tarkoittaa viritysjärjestelmää, jolla oktaviin kuuluvat intervallit määritellään. Yleisimmiksi järjestelmäksi on muodostunut 12-sävelinen equal temperament, joka mahdollistaa soittamisen kaikissa avaimissa samalla tavalla. Aikaisemmin käytettiin erilaisia virityksiä, kuten just intonation tai meantone, jotka vaikuttavat intervallien suhteisiin ja soinnun väriin riippuen avaimesta. Temperamenttien tutkimus osoittaa, miten kulttuuri ja aikakausi vaikuttavat sekä säveltämisen käytäntöihin että instrumenttien virityksiin.