Tekojärvikasvatus

Tekoälykasvatus, joka tunnetaan myös nimellä tekojärven kasvatus tai reservoirikulttuuri, on vesiviljelymuoto, jossa kalankasvatusta harjoitetaan keinotekoisissa vesialtaissa, jotka on rakennettu olemassa oleviin vesistöihin, kuten järviin tai jokiin. Toisin kuin perinteisessä makeanveden akvakulttuurissa, jossa vesialtaat ovat erillisiä rakennelmia, tekojärvikasvatuksessa hyödynnetään jo olemassa olevaa vesimassaa.

Tekoälykasvatuksen yleisimpiä muotoja ovat verkkohäkit, jotka sijoitetaan veteen, ja kelluvat rungot, joihin kiinnitetään kasvatusaltaat. Nämä rakenteet mahdollistavat kalan kasvatuksen valvotuissa olosuhteissa samalla, kun ne hyödyntävät luonnollisen vesistön tuottamaa happea ja vesivirtausta. Kasvatettavia lajeja ovat tyypillisesti esimerkiksi kirjolohi, siika ja kuha.

Tekoälykasvatuksella on potentiaalia vähentää painetta luonnonkantoihin ja tarjota vaihtoehto perinteiselle kalastukselle. Toisaalta siihen liittyy myös ympäristöriskejä, kuten ravinnepäästöjä, tautien leviämistä ja mahdollista vieraslajien karkaamista. Tämän vuoksi tekojärvikasvatusta säännellään tarkasti ja sen ympäristövaikutuksia pyritään minimoimaan muun muassa sijainnin valinnalla ja jätehuollon suunnittelulla. Tekoälykasvatus on kasvava ala, joka vaatii jatkuvaa tutkimusta ja kehitystä kestävän ja vastuullisen tuotannon varmistamiseksi.