Taudinaiheuttajakyvyn

Taudinaiheuttajakyky on termi, jolla tarkoitetaan mikro-organismin kykyä aiheuttaa taudin isännässä. Se riippuu monista tekijöistä sekä taudinaiheuttajasta, isännästä että ympäristöstä. Taudinaiheuttajakyvyn ilmentymää kutsutaan usein patogeenisyydeksi, ja siihen liittyy sekä taudin esiintyminen että taudin vakavuus. Virstausvaihtelu—virulenssi—viittaa taudin aiheuttaman haitan asteeseen.

Taudinaiheuttajan ominaisuuksia ovat muun muassa adhesio- ja invasiokyky, tuotettujen toksisten aineiden laatu ja määrä sekä immuunijärjestelmän ohitus tai kestokyky immuunivasteessa. Genetiikka ohjaa näitä ominaisuuksia, ja virulenttisuuteen vaikuttavat erityisesti virulenssigeenien ilmentyminen, geenien säätely sekä plasmidit tai virukset, jotka voivat siirtyä isäntästä toiseen. Taudinaiheuttajat voivat myös muuttaa ilmentymiään ympäristön paineiden mukaan.

Isäntätekijöihin kuuluvat immuunijärjestelmän tila, ikä, yleiset sairaudet ja geneettinen sedementti, sekä mikrobiomin koostumus. Välineellinen rooli on myös infektion reitti ja annos: kuinka paljon taudinaiheuttajaa altistuu ja millä tunteella tarvetaan pääsy isäntäsoluihin.

Ympäristötekijät, kuten lämpötila, pH, ravintoaineet ja muiden mikro-organismien läsnäolo, voivat muuttaa patogeenin käyttäytymistä. Taudinaiheuttajakyvyn ymmärrys auttaa ennaltaehkäisyssä, rokotteiden kehittämisessä ja hoitotoimien suunnittelussa sekä tartuntatautien hallinnassa.