Tartuttavuusjakso

Tartuttavuusjakso, tai tartuttavuutta koskeva ajanjakso, on aika, jolloin infektoitunut henkilö voi siirtää taudin patogeenejä muille. Tämä jakso voi alkaa ennen oireiden ilmenemistä joillakin sairauksilla ja päättyä, kun tartuttavuus on olennaisesti vähentynyt. Tartuttavuus riippuu sekä patogeenistä että isäntävälineistä, kuten oireista, immuunijärjestelmän tilasta sekä käyttäytymisestä ja hygieniasta.

Tartuttavuusjaksoon vaikuttavat useat tekijät. Joillakin sairauksilla potilas on tartuttavimmillaan ennen oireita (esimerkiksi joidenkin virusten kohdalla), kun taas toisilla tartuttavuus jatkuu oireiden aikana tai niiden jälkeen. Asymptomaattiset sekä lievästi oireiset voivat joskus olla tartuttavia, mikä vaikeuttaa tartuntojen estämistä. Tartuttavuuden kestoa sekä voimakkuutta voivat myös vaikuttaa hoito, sosiaalinen käyttäytyminen sekä taudinaiheuttajan ominaisuudet.

Esimerkkejä tartuttavuusjaksoista ovat:

- Influenssa: tartuttava suurin piirtein 1 päivä ennen oireita ja jopa 5–7 päivää oireiden alkamisen jälkeen; lapset voivat olla tartuttavampia pidempään.

- SARS-Coiv-2 -virus (COVID-19): tartuttavuus voi alkaa 1–2 päivää ennen oireita ja kestää useita päiviä tai jopa yli 10 päivää lievässä tapauksessa; vakavammissa sairauksissa ajanjakso voi pidentyä.

- Täiden meillä yleisellä measlesilla: tartuttavuus alkaa useita päiviä ennen ihottuman ilmenemistä ja jatkuu muutaman päivän jälkeen.

- Norovirus: tartuttava diarin ja oksentelun aikana sekä lyhyen ajan oireiden jälkeen.

- Tuberkuloosi: aktiivisessa keuhkotuberkuloosissa tartuttavuus voi kestää viikoista kuukausiin, erityisesti jos yskä on voimakasta.

Käytännössä tartuttavuusjakso ohjaa eristys- ja karanteenikäytäntöjä sekä kontaktien jäljitystä. Määritykset perustuvat yleensä taudin erityispiirteisiin, laboratoriotestausten tuloksiin ja kansanterveyskäsitteisiin.