Tarkkaavaisuuden

Tarkkaavaisuus on kognitiivinen prosessi, jolla ihmiset kohdentavat rajalliset kognitiiviset resurssinsa tiettyyn ärsykkeeseen tai tehtävään ja suodattavat pois muita aistiärsykkeitä. Se mahdollistaa tarkoituksellisten toimintojen suunnittelun, havainnoinnin ja tiedonkäsittelyn tehokkaan ohjaamisen sekä ympäristön huomioimisen.

Valikoiva tarkkaavaisuus tarkoittaa sitä, että huomio kiinnittyy yhteen ärsykkeeseen ja häiriötekijät jätetään huomiotta. Kestävyystarkkaavaisuus viittaa kykyyn ylläpitää tarkkaavaisuutta pitkiä aikoja tehtävissä. Jaettu tarkkaavaisuus kuvaa kykyä suorittaa useita tehtäviä samanaikaisesti.

Teoreettisesti tarkkaavaisuutta on lähestynyt mallien ja kapasiteettiteorioiden kautta. Broadbentin suodatinmalli ja Treismanin attenuaatiomalli mieltävät, miten ärsykkeet pääsevät tietoisuuteen, erityisesti häiriötekijöiden hallinnassa. Kapasiteettiteoriat näkevät tarkkaavaisuuden rajallisena resurssina, jonka jakaminen vaikuttaa suoritukseen. Aivoperustat liittyvät etuotsalohkon, parietaalisen kuoren ja anteriorisen cingulaarisen alueen sekä talamuksen toimintaan; dopamiini- ja noradrenaliinijärjestelmät säätelevät valikointia ja ylläpitoa.

Tarkkaavaisuutta voidaan mitata erilaisilla tehtävillä, kuten jatkuva suorituskykytehtävä (CPT), Stroop-testi ja dikotinen kuuntelutesti. Kehitys- ja ikäkausina tarkkaavaisuus kehittyy varhaislapsuudesta aikuisuuteen; univaje ja kuormitus voivat heikentää suorituskykyä.

Tarkkaavaisuus vaikuttaa oppimiseen, työ- ja liikenneturvallisuuteen sekä arkipäivän päätöksentekoon. Häiriöitä voivat aiheuttaa ADHD, univaje, dementian muodot ja joissakin tapauksissa autismi. Hoidoissa keskitytään unirytmin parantamiseen, kognitiiviseen harjoitteluun sekä ympäristön järjestämiseen tukemaan keskittymistä, ja tarvittaessa lääkehoitoon.