varhaislapsuudesta

Varhaislapsuus viittaa elämänkaaren varhaiseen vaiheeseen, joka yleisesti kattaa syntymästä noin kuuteen tai kahdeksaan ikävuoteen. Tämä ajanjakso on kehityksen nopeinta aikaa; sen aikana muotoutuvat perusmotoriset taidot, kielellinen kehitys sekä sosiaaliset ja emotionaaliset valmiudet. Eri kulttuureissa ja tutkimuksissa rajaukset voivat vaihdella, mutta varhaislapsuuteen liittyy yhteinen tavoite tukea lapsen kokonaisvaltaista kasvua turvallisessa ympäristössä.

Varhaislapsuudessa kehittyvät fyysinen kasvu ja motoriset taidot, kognitiivinen toiminta, kielellinen kehitys sekä sosioemotionaalinen kykyjen kasvu. Leikki toimii lapsen keskeisenä oppimisvälineenä; tutkiva toiminta ja vuorovaikutus aikuisen kanssa rakentavat ymmärrystä maailmasta. Turvallinen kiintymyssuhde aikuisen kanssa tukee tunteiden säätelyä sekä motivaatiota tutkia ympäristöä. Yleisissä kehitysvaiheissa mainitaan, että itsenäinen liikkuminen voi alkaa noin 12–15 kuukauden iässä, ensimmäiset sanat noin 12–18 kuukauden iässä, ja monisanaiset lauseet alkavat muotoutua 2–4-vuotiaana.

Kasvatus- ja varhaiskasvatusympäristöjen laadulla on suuri merkitys. Koti, perhe, neuvola- ja varhaiskasvatuspalvelut tarjoavat tukea riittävän ravinnon, unen sekä turvallisen rytmin kautta. Aikuiset mallintavat vuorovaikutusta ja kielellistä stimulaatiota; leikki sekä ohjattu toiminta edistävät kognitiivista ja sosiaalista kehitystä. Vaikutukset varhaislapsuudesta ulottuvat pitkälle aikuisuuteen, ja siksi varhaisen tuen, suojelun ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien varmistaminen ovat keskeisiä.