Taivutusmalleina

Taivutusmalleina on suomen kielen sanojen taivutuksen säännönmukaisia rakenteita. Jokainen taivutusmalli määrittelee, miten sanan vartalo taipuu erilaisten sijamuotojen ja lukujen sekä omistusmuotojen yhteydessä. Taivutusmallit koskevat pääasiassa substantiiveja, adjektiiveja ja pronomineja; verbien taivutus muodostaa oman konjugaatiojärjestelmänsä.

Taivutusmallit määräytyvät usein sen perusteella, millainen on sanan nominatiivin yksikkömuoto ja onko sanassa ominaisuuksia kuten vokaaliharmoniaa tai konsonanttivaihtelua. Sanat jaetaan erilaisiin taivutusluokkiin, joille jokaisella on oma joukko yleisiä pääte- ja muutosmuotoja. Kielitieteessä ja sanakirjoissa käytetään tällaisia luokituksia, esimerkiksi taivutusmalleja I–VII, jotta samaan malliin kuuluvat sanat taipuvat samalla periaatteella.

Kun sanat on luokiteltu taivutusmalliin, niiden kaikkien taivutusmuodot voidaan päätellä mallin mukaan. Tämä helpottaa sekä uuden sanan oppimista että sanakirjojen käytettävyyttä, koska sanakirja voi näyttää, mihin taivutusmalliin sana kuuluu ja mitkä ovat sen lopulliset muodot.

Irregulariteetit ja lainasanat voivat poiketa standardeista malleista. Poikkeuksia esiintyy sekä yksittäisissä sanoissa että kokonaisissa sanaluokissa, ja ne on pyritty listaamaan sanakirjoihin sekä oppikirjoihin. Taivutusmallit tarjoavat rakennetta, mutta kielen käytännön poikkeukset muistuttavat, että kieli elää ja kehittyy.