Taivutusketju

Taivutusketju on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan taivutuksessa käytettävien morfeemien ja päätteiden järjestystä ja liittämistä. Se kuvaa, miten sanan perusmuotoon lisätään yksittäisiä riimuja, joilla ilmaistaan kieliopillisia kategorioita kuten lauseen subjekti, omistus, määrä, aikamuoto tai moodi. Taivutusketjut ovat erityisen yleisiä suomen kaltaisissa agglutinoivisissa kielissä, joissa useat morfeemit voivat liittyä samaan sanaan.

Esimerkkejä taivutusketjuista. Nomen taivutus singularissa: koira on nominatiivissa, koiran genetiivissä, koiraa partitiivissa. Monikossa: koirat nominatiivi, koirien genetiivi, koiria partitiivi. Näistä muodostuu ketju: koira -> koiran -> koiraa sekä koirat -> koirien -> koiria. Taivutusketjuissa huomioidaan usein sekä määrä (yksikkö vs. monta) että sijamuodot sekä niiden sisäiset muutokset.

Verbit muodostavat oman taivutusketjunsa. Infinitiivimuodosta siirrytään eri aikamuotoihin ja persooneihin lisäämällä taivutusmorphemeja sekä mahdollisia stemmiä muokkaavia osia. Esimerkiksi verbi puhua voi taivutua muotoihin kuten puhun, puhutte, puhuu, jolloin perusmuotoon lisätään persoonapäätteitä ja tarpeellisia muutoksia stemmiin. Taivutusketjut voivat sisältää myös epäsäännöllisyyksiä tai vokaalivaihteluita.

Käyttö. Taivutusketjuja käytetään kielitieteellisessä analyysissä, kielenopetuksessa ja luonnollisen kielen käsittelyssä, joissa halutaan ymmärtää, miten sanojen muodot rakentuvat ja miten ne suhteutuvat toisiinsa.