TESsopimuksilla

TES-sopimuksilla tarkoitetaan työehtosopimuksia, jotka ovat neuvottelijoiden, tavallisesti työnantajien edustajien ja ammattiliittojen, sopimuksia työntekijöiden yleisistä työehdoista. Suomessa monilla aloilla ja kunnissa suurin osa palkasta, työajasta ja muista työehdoista määräytyy TES-sopimusten perusteella. Ne vaikuttavat sekä yksittäiseen työsuhteeseen että laajemmin työmarkkinoiden käytäntöihin.

Sopimukset voivat koskea koko alaa (sektoritasoinen tai yleissitova) tai tiettyä työnantajayhteisöä. Keskeisiä asioita, joita TES-sopimuksissa säännellään, ovat palkka ja palkkaryhmät, työaika ja ylityö, vuosiloma ja sen korvaaminen, upp-toimintoja, etuudet sekä työsuhteen päättymistä koskevat määräykset. Lisäksi ne voivat määritellä menettelytapoja työriitojen ratkaisemiseksi ja työehtojen seurantaa varten.

Sopimukset voivat olla yleissitovia, jolloin ne aiheuttavat vaikutuksen myös niihin työnantajiin ja työntekijöihin, jotka eivät ole suoranaisesti allekirjoittajina. Tämä laajentaa ehtojen yhdenmukaisuutta tietyllä toimialalla. TES-sopimusten voimassaoloaika on yleensä määritelty ajanjakso kerrallaan, usein kaksi vuotta, jonka jälkeen ne neuvotellaan uudelleen. Tämän ansiosta työehdot voivat ajan myötä kehittyä ja sopeutua talouden muutoksiin.

TES-sopimuksilla on keskeinen rooli suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä: ne täydentävät lainsäädäntöä, tarjoavat ennakoitavuutta ja parempaa palkansaajien turvaa, mutta ne eivät yksin korvaa lakia. Erityisesti yleissitomuus ja neuvottelukulttuuri ovat tyypillisiä piirteitä TES-sopimuksilla toteutettavassa työoikeudessa.