Säätyjärjestelmät

Säätyjärjestelmät viittaavat yhteiskunnallisiin rakenteisiin, joissa ihmiset on jaettu eri ryhmiin eli säätyihin perustuen syntyperään, ammattiin tai asemaan yhteiskunnassa. Nämä järjestelmät määrittivät tyypillisesti yksilön oikeudet, velvollisuudet ja elämänpolun. Yleisimpiä historiallisia säätyjärjestelmiä ovat feodaaliyhteiskunnan kolme säätyä: papisto, aateli ja porvaristo/talonpojat.

Säätyjärjestelmissä liikkuminen oli usein rajoitettua, ja asema periytyi sukupolvelta toiselle. Papisto nautti hengellistä auktoriteettia ja verovapauksia. Aateli oli sotilaallisesti ja poliittisesti merkittävä ryhmä, jolla oli usein maaomistusta ja erioikeuksia. Porvaristo, joka koostui kauppiaista ja käsityöläisistä, ja talonpojat, jotka muodostivat suurimman osan väestöstä, olivat vastuussa työnteosta ja verojen maksamisesta.

Säätyjärjestelmien purkautuminen alkoi usein valistuksen ja aatteiden, kuten tasa-arvon ja kansalaisoikeuksien, levitessä. Revoluutioiden ja yhteiskunnallisten uudistusten myötä säätyjen erot alkoivat hävitä, ja niitä alettiin korvata luokkayhteiskunnalla, jossa asema määräytyi enemmän taloudellisen statuksen perusteella. Vaikka muodolliset säätyerot ovatkin monissa maissa poistuneet, säätyjärjestelmien vaikutuksia saattaa edelleen näkyä epätasa-arvoisina rakenteina.