Sääntelyyhteistyö

Sääntelyyhteistyö tarkoittaa julkisen hallinnon toimijoiden, kuten ministeriöiden, virastojen ja säädösten laatijoiden välistä yhteistyötä säädösten ja sääntelyn suunnittelussa, toteutuksessa sekä tarkistuksessa. Sen tarkoituksena on lisätä oikeusvarmuutta, vähentää sääntelyn hajaantuneisuutta ja edistää rajatylittäviä toimintoja sekä kaupankäyntiä, turvallisuutta ja kuluttajansuojan tasoa.

Toiminnan muotoja ovat tiedonvaihto, yhteiset foorumit ja työryhmät, vaikutusten arvioinnin yhteinen laatiminen sekä sääntöjen kehittämisen koordinointi. Tavoitteena on löytää yhteisiä standardeja, horisontaalisia ohjeita sekä mekanismeja, joilla eri hallinnon tasot voivat tunnistaa ja ratkaista ristiriitoja sekä vähentää päällekkäisyyksiä.

Sääntelyyhteistyö kattaa monet alat, kuten tuoteturvallisuus, ympäristön sääntely, rahoitusmarkkinat sekä liikenteen ja teknisen standardoinnin yhteensovittamisen. Se ilmenee käytännössä yhteisinä aloitteina, vertaisarvioinnein ja suunnitelmina, joissa pyritään harmonisoimaan vaatimuksia tai tunnustamaan toisten viranomaisten käytäntöjä.

Kansainvälinen konteksti ja alueellinen kehys ovat keskeisiä: EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden ja kilpailun mahdollistamisen kannalta sääntelyyhteistyö on olennaista, ja se toteutuu muun muassa yhteisten vaikutusarvioiden, standardisointiyhteistyön sekä viranomaisten vuoropuhelun kautta. Kansainväliset järjestöt ja standardointielimet, kuten OECD ja ISO, tukevat tätä toimintaa.

Hyödyt ovat ennakoitavuus, kustannussäästöt ja nopeutunut markkinoillepääsy sekä parempi viranomaisten tiedonkulkusuhde. Haasteita ovat suvereniteetin tunteen säilyttäminen, mahdollinen liikakäytön riski sekä tarve säilyttää läpinäkyvyys ja tasapuolisuus eri maiden ja toimialojen välillä.