Sääntelytoimien

Sääntelytoimet ovat julkisen hallinnon toimeenpanemia sääntöjä, määräyksiä ja ohjeita, joiden tavoitteena on ohjata taloudellista toimintaa sekä yhteiskunnan eri osa-alueiden toimintaa turvallisesti, kestävästi ja oikeudenmukaisesti. Ne voivat olla sitovia tai suosituksia: sitovat sääntelytoimet sitovat toimijoita rahoitus- tai käyttöönottoehdoilla, kun taas suositukset ohjaavat toimintaa ilman laillista pakkoa.

Ne voidaan luokitella usealla jäljitteellä. Lainsäädäntö ja asetukset muodostavat usein sääntelyn ydin, mutta toimivalta voidaan kantaa myös lisensioinnin, valvonnan, standardien ja teknisten määräysten kautta. Verotus-, tukitoimet sekä tiedonantovelvollisuudet ja raportointivaatimukset ovat yleisiä keinoja ohjata toimintaa sekä kannustaa tai rajoittaa tiettyjä toimintoja. Sääntelytoimien kehittäminen ja toteuttaminen sisältävät usein politiikkavaikutusten arvioinnin, lausuntokierrokset, säädösvalmistelun, täytäntöönpanon sekä jälkikäteisen seurannan ja arvioinnin.

Vaikutukset voivat ulottua moniin sektoreihin: turvallisuus, terveys, ympäristö, kuluttajansuoja sekä kilpailu. Hyvät käytännöt korostavat läpinäkyvyyttä, perusteltuja tavoitteita, vaikutusarviointia sekä säännösten säännöllistä päivittämistä. Sääntelytoimet ovat usein osa kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä, kuten EU-sääntelyä tai kansainvälisiä standardeja, mikä vaikuttaa sekä julkisiin päätöksiin että markkinoiden toimintaan. Kritiikki kohdistuu usein byrokratiaan, kustannuksiin sekä siihen, että sääntely tukahduttaa innovaatiota tai kohtaa sääntelystä vapaat kriittiset näkökulmat.