Säädäntösäätöä

Säädäntösäätö on termi, jota käytetään teollisuusautomaation ja säätötekniikan yhteydessä kuvaamaan prosessia, jossa ohjausjärjestelmän (säätö- tai kontrolliloopin) parametreja viritetään. Tavoitteena on saada järjestelmä seuraamaan asetettua tilaa mahdollisimman nopeasti ja tarkasti, samalla minimoiden yliohjautuminen, oikohdo tai vakauden heikkeneminen.

Säädäntösäätöä sovelletaan laajasti erilaisissa järjestelmissä, kuten prosessiteollisuudessa, lämmitys- ja jäähdytystekniikassa (HVAC), automaatio- ja robotiikkajärjestelmissä sekä ajoneuvo- ja energian hallintajärjestelmissä. Keskeisiä tavoitteita ovat vakaus, nopea vaste, asetetun tilan seuraaminen ja toimintahäiriöiden sietokyvyn säilyttäminen.

Prosessi sisältää tyypillisesti mallintamisen, jossa järjestelmän dynamiikka kuvataan, sekä säätöparametrien virittämisen. Käytössä ovat sekä manuaaliset että automaattiset menetelmät, ja usein keskitytään PID-säätöön sekä sen parametreihin (P, I, D). Tunnettuja viritystapoja ovat esimerkiksi empiriset menetelmät, Ziegler–Nichols -työkalu, Cohen–Coon -menetelmät, rele palautteen menetelmä sekä automaattinen viritys. Säädäntösäätöön kuuluu lisäksi testaus, validointi ja jatkuva seuranta, jotta järjestelmä pysyy asetettujen vaatimusten tasolla sekä ilmenevien muutosten sattuessa voidaan tehdä uusia virityksiä.

Termi ei välttämättä ole jokapäiväisessä kielenkäytössä yleiskielessä, mutta sitä käytetään teknisessä kirjallisuudessa kuvaamaan säädön virittämisen ja optimoinnin prosessia sekä ohjausjärjestelmän suorituskyvyn hallintaa.