Sävelvärin

Sävelvärin (timbre) tarkoittaa äänen laadullista ominaisuutta, jolla ääni voidaan erottaa toisistaan riippumatta korkeudesta (sävelkorkeus) ja voimakkuudesta. Se antaa äänelle värin ja identiteetin, jonka perusteella tunnistamme esimerkiksi soittimen tai laulajan. Sävelvärin syntyy äänteessä vaikuttavien tekijöiden kokonaisuudesta: äänilähteen muodostaman harmonisen sarjan rakenteesta, äänen spektrin muodosta sekä äänen ajallisesta kehityksestä (hyökkäys-, kesto- ja vapautumisvaiheet). Soittimen rakenne, materiaali ja resonanssit sekä soittotapa ja artikulaatio vaikuttavat merkittävästi sävelvärin syntyyn. Myös tallennus- ja kuunteluolosuhteet sekä käytetyt mikrofonit muokkaavat koettua sävelvärin.

Sävelvärin voidaan kuvata sekä laadullisesti että määrällisesti. Laadullisesti se ilmenee adjektiivein kuten kirkas, tumma, pehmeä tai karkeahko. Määrällisiä kuvaajia ovat esimerkiksi spektrin keskikohta (kirkkautta), spektrin jyrkkyys sekä äänen aikainen kehitys (hyökkäys ja vapautuminen).

Käyttöalueet: sävelvärin ymmärtäminen on tärkeää musiikinteossa, instrumentoinnissa, äänisuunnittelussa ja digitaalisen syntetisoinnin kehittämisessä. Tutkimuksessa sävelvärin avulla voidaan analysoida soittimien eroja, tunnistaa laulun äänilähteitä ja parantaa äänitteiden todentuntua.