instrumentoinnissa

Instrumentointi viittaa mittaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmien sekä niihin liittyvien laitteiden kokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on kerätä dataa, seurata prosesseja ja mahdollisesti vaikuttaa niihin toiminnan ohjaamisen kautta. Instrumentointia sovelletaan laajasti sekä tieteessä että teollisuudessa, ja se kattaa fyysiset mittaukset sekä sähköiset, optiset ja ohjelmalliset mittausjärjestelmät.

Keskeisiä komponentteja ovat anturit ja muuntimet, signaalin esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot sekä tiedonkeruujärjestelmät (DAQ). Lisäksi mukaan tulevat ohjelmisto, käyttöliittymät sekä tarvittavat ohjaus- ja toimilaitteet. Mittaustulosten luotettavuus varmistetaan kalibroinnilla, jäljitettvyydellä ja säännöllisellä huollolla sekä laadunvarmistuksella.

Instrumentointia sovelletaan esimerkiksi laboratorioissa, tuotantoprosesseissa sekä teollisuusyrityksissä, energiasektorilla, auto- ja ilmailuteollisuudessa sekä biolääketieteessä. Myös ohjelmistopalveluissa toteutetaan ohjelmallista instrumentointia, kuten suorituskyvyn profilointia, sovellusten lokituksen ja tehoanalyysin mittaamista sekä diagnostiikkaa.

Suunnittelussa huomioidaan tarkkuus, vakaus, herkkyys, dynaaminen alue sekä vikasietoisuus. Käytettyjä standardeja ovat muun muassa ISO- ja IEC-standardeja sekä alakohtaiset suositukset ja turvallisuusvaatimukset. Instrumentointi on kehittynyt mekaanisista mittauksista digitaalisiin tiedonkeruujärjestelmiin ja IoT-pohjaisiin etävalvontaratkaisuihin.

Muoto: instrumentoinnissa on suomen kielen inessiivimuoto, jota käytetään viittaamaan instrumentoinnin toimintaan tai kontekstiin.