Säteilyhoidon

Säteilyhoidon tarkoituksena on käyttää ionisoivaa säteilyä tuhoamaan tai estämään syöpäsolujen jakautuminen sekä hidastaa kasvaimen kasvua. Säteilyhoitoa voidaan käyttää sekä parantavan hoidon osana että oireiden lievittämiseksi (palliatiivinen hoito). Lisäksi sitä voidaan hyödyntää joidenkin hyvänlaatuisten tilojen, kuten tiettyjen sidekalvojen tai arpeutumisen hoidoissa, vaikka sen käyttö tällöin on harvinaisempaa.

Säteilyhoito jaetaan pääasiallisesti ulkoiseen säteilyhoitoon (EBRT), brachyterapiaan ja joskus systeemisiin radioterapiamuotoihin, kuten radioisotooppien käyttöön. Hoitomenetelmän valinta perustuu kasvaimen sijaintiin, kokoon, histologiaan sekä potilaan yleiskuntoon. Ennen hoitoa potilas kuvataan suunnittelua varten, usein tietokonetomografian avulla, ja annostus määritellään Gy-yksiköin sekä jaetaan useisiin annoksiin (fractionointi), jotta minimoidaan terveiden kudosten säteilyhaitta.

Säteilyhoidossa käytetään tarkkaa suunnittelua ja laadunvarmistusta. Katkottuna sivuvaikutukset riippuvat hoidettavasta alueesta ja annoksesta ja voivat olla sekä akuutteja että myöhäisiä. Lyhytaikaisia vaikutuksia voivat olla iho- ja limakalvoärsytys, väsymys sekä jotkin paikalliset toimintakyvyn muutokset; pitkäaikaiset haittavaikutukset voivat ilmetä useiden kuukausien–vuosien kuluessa. Hoito vaatii monialaisen tiimin yhteistyötä radiologien, dosimetristien, hoitohenkilökunnan ja lääkäri-lähtöisen seurannan tukea.

Säteilyhoito on keskeinen osa modernia onkologiaa, ja sen vaikutusta hoitotuloksiin sekä elämänlaatuun pyritään parantamaan jatkuvalla tutkimuksella ja potilasturvallisuudella.