Säilytysluokista

Säilytysluokista on termi, jota käytetään kuvaamaan ryhmiä tai luokkia, joiden mukaan eri tavaroita, aineistoja tai esineitä järjestetään säilytystä varten. Säilytysluokkien tarkoitus on ohjata säilytystarpeita, kuten ympäristöolosuhteita, käsittelyä ja hallintatoimia, jotta kulttuuriperintö sekä muut säilytettävät aineistot kestävät aikaa.

Säilytysluokkia sovelletaan erityisesti arkistoissa, kirjastoissa, museoissa ja julkisessa hallinnoissa, joissa on tarve varmistaa pitkäaikainen saatavuus sekä asianmukainen suojelu. Luokkia käytetään määrittämään sopivat lämpötilat ja kosteus, valaistus, ilmanlaatu, säilytystilat sekä pääsy- ja käsittelykäytännöt.

Aiheet ja perusteet: luokitus perustuu muun muassa materiaalin typpiin (paperi, filmi, tekstiilit, metallit, muovit), iän ja haurastuvuuteen, kemialliseen koostumukseen sekä vaurioitumisriskeihin. Lisäksi huomioidaan aineiston arvo, arkistointivelvoitteet sekä lainsäädäntö ja organisaation omat ohjeistukset. Digitaalisessa säilytyksessä luokat voivat ohjata tallennusmedioiden, metadata- ja pelastusprosessien normeja.

Tyypillisiä luokkia voivat olla pitkäaikaissäilytystä vaativat sekä väliaikaiset tai siirtöä varten varatut luokat; sekä erilliset luokat, joita noudatetaan kokoelmakohtaisissa ohjeissa. Säilytysluokit ovat usein dynaamisia ja päivittyvät ajan myötä, kun uudet tutkimustulokset ja tekniset ratkaisut tuovat paremmat säilytysratkaisut.

Yleisesti ottaen säilytysluokit tarjoavat pohjan yhdenmukaisille käytännöille, parantavat toimitusten ja käytön sujuvuutta sekä helpottavat riskien hallintaa ja budjetointia.