Syvävedettäminen

Syvävedettäminen, tunnetaan myös nimellä syväkylpeminen tai floataatio, on terapeuttinen menetelmä, jossa henkilö makaa vapaasti kelluvassa, lämpimässä suolavedessä lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Menetelmä on peräisin 1950-luvulta, kun sen kehitti John C. Lilly, joka tutki sen vaikutuksia mieleen ja ruumiiseen. Syvävedettäminen on yleistynyt viime vuosikymmeninä länsimaissa terveyden edistämisen ja stressin vähentämisen keinona.

Menettelyn aikana henkilö istuu tai makaa suolavedessä, jonka tiheys ja lämpötila (yleensä noin 35 °C) mahdollistavat kellumisen ilman fyysistä ponnistelua. Veden suolapitoisuus, yleensä noin 10–12 prosenttia, tekee vedestä tiheämpää kuin ihmiskeho, mikä eliminoi kellumisen tarpeen. Menettely kestää yleensä 60–90 minuuttia, ja sen aikana ympäristö on täysin pimeä ja äänetön, mikä edistää syvää rentoutumista.

Tutkimukset viittaavat siihen, että syvävedettäminen voi auttaa vähentämään stressiä, parantamaan unta ja lievittämään kroonista kipua. Menetelmän uskotaan myös edistävän psyykkistä hyvinvointia, sillä se tarjoaa tilan poistumiselle arkielämän häiriöistä ja ajatuksista. Lisäksi syvävedettäminen voi parantaa lihasjännitystä ja parantaa verenkiertoa. Menettely on kuitenkin vasta-aiheinen joillekin, kuten raskaana oleville naisille, sydän- ja verisuonitaudeista kärsiville tai psyykkisesti epävakaalle henkilöille.

Syvävedettäminen vaatii erityisesti suunniteltuja tiloja, kuten floatation-kammioita, jotka on varustettu suolavedellä ja eristetyllä äänieristyksellä. Menettelyä tarjoavat erilaiset kylpylät, terveydenhoitokeskukset ja hyvinvointikeskukset, ja se vaatii yleensä etukäteen varauksen. Menetelmän vaikutukset voivat vaihdella henkilökohtaisesti, mutta se on yleisesti hyväksytty lisänä muuhun terveydenhoitoon.