Syttymispisteen

Syttymispiste (syttymispisteen) tarkoittaa alinta lämpötilaa, jossa aine alkaa syttyä hapen läsnä ollessa ilman ulkoista sytytettä. Tämä ominaisuus on keskeinen paloturvallisuuden ja riskinarvioinnin kannalta, kun aineita varastoidaan, kuljetetaan tai käsitellään.

Syttymispisteen ja liekin syttymispisteen välinen ero on tärkeä. Usein puhutaan liekin syttymispisteestä (flash point) ulkoisen sytytyksen vaativana ilmiönä, joka on alhaisempi kuin autoignition- eli itsepaloahtumispiste. Syttymispisteen käsite voi osin viitata autoignition- eli itsepaloamislämpötilaan, joka saavutetaan ilman ulkoista liekkiä tai kipinää.

Mittaus ja standardit: Syttymispisteen mittaaminen tapahtuu standardoitujen laboratoriokokeiden avulla, joissa näyte kuumennetaan hallituissa olosuhteissa ja tulen syttymisen hetki kirjataan. Menetelmät vaihtelevat nesteille, kiinteille aineille sekä paine- ja hapenkeskeisten olosuhteiden mukaan. Erilaiset standardit voivat antaa hieman erilaisia arvoja riippuen testikriteereistä ja mittausolosuhteista.

Säätelevät tekijät: Syttymispiste riippuu kemiallisesta koostumuksesta, fysikaalisesta tilasta, puhtaudesta, kosteudesta sekä ympäristön olosuhteista kuten hapen määrästä, paineesta ja kuumenemisen nopeudesta. Puhtaat ja epäpuhtaat näytteet voivat osoittaa huomattavasti eri arvoja.

Sovellukset: Syttymispistearvot löytyvät usein turvallisuustietoesitteistä (SDS) ja standardeista, ja niitä käytetään määrittämään turvalliset varastointi- ja käsittelylämpötilat, ilmanvaidon tarve sekä eristystoimet. Niitä tarkastellaan yhdessä muiden palamiseen liittyvien ominaisuuksien kuten leimauksentasien ja ilmanlämpötilakynnyksien kanssa.