Syntymävauriot

Syntymävauriot ovat synnytyksen aikana tai välittömästi syntymän jälkeen syntyviä vaurioita kehon rakenteille. Niiden taustalla voivat olla mekaaninen rasitus synnytyskanavassa sekä perinataalinen hapensaannin häiriö tai näiden yhdistelmät. Useimmat ovat lieviä ja paranevat itsestään tai fysioterapian avulla, mutta vakavammissa tapauksissa voi olla pitkäaikaisia haittoja.

Yleisimmät syntymävauriot jaetaan pehmytkudos-, luu- sekä hermovaurioihin. Pehmytkudoksiin kuuluvat caput succedaneum, pään pehmeä turvotus syntymän aikana, sekä cephalohematoma, subperiostaalinen verenvuoto kallon luiden alueella. Luuvauriot sisältävät solisluunmurtuman, joka yleensä paranee ilman pysyvää haittaa; harvinaisempia ovat kallon luiden murtumat. Hermovaurioista yleisin on brachial plexus -syntymähalvaus, joka voi aiheuttaa käsivarren heikkoutta tai menettämisen, ja joka joko paranee osittain tai vaatii pitkäkestoista kuntoutusta sekä joissakin tapauksissa kirurgista hoitoa.

Riskitekijöitä ovat vaikea tai pitkäkestoinen synnytys, suurikokoiset vastasyntyneet (makrosomia), poikkeava sikiön asento sekä instrumentaalinen toimitus (forcepsit tai imukuppi) tai hätäsektio. Myös perinataalinen hapensaannin häiriö lisää vaurioiden riskiä.

Diagnoosi perustuu syntymän jälkeiseen kliiniseen tutkimukseen; lisätutkimuksiin voivat kuulua kuvantaminen ja neurologinen arvio. Hoito painottuu oireiden hallintaan ja varhaiseen kuntoutukseen. Useimmat tapaukset paranevat ilman pidempää hoitoa; brachial plexus -vaurioissa kuntoutus on keskeistä ja joissakin tapauksissa tarvitaan kirurgista arviointia.

Ennuste vaihtelee: monet lievät pehmytkudos- ja luuvauriot paranevat täysin, kun taas suuret hermovauriot voivat johtaa pitkäaikaisiin rajoituksiin. Ehkäisy perustuu hyvään raskaus- ja synnytyksen hoitoon sekä riskitekijöiden tarpeeksi varhaiseen tunnistamiseen ja asianmukaiseen ylläpitoon.