Syntaksikieliä

Syntaksikieliä viittaa kieliin ja kielijärjestelmiin, joissa syntaktinen rakenteen korostus on keskeinen ilmaisukeino ja kielen analyysi painottuu rakenteisiin. Termi esiintyy lähinnä suomenkielisessä kielitieteellisessä keskustelussa eikä ole kansainvälisesti vakiintunut.

Käyttötarkoitus ja rajaukset: Luokittelu voi koskea sekä luonnollisia kieliä että keinotekoisia kuvailevia kieliä, jotka on rakennettu erityisesti syntaktisen rakenteen havainnollistamiseen. Näissä kielissä morfologia ja sanasto voivat olla sekundaarisia rooleja syntaksin ilmaisussa.

Ominaisuudet: Ominaisuudet usein liittyvät esimerkiksi mahdollisesti vapaamuotoiseen sanajärjestykseen, rakenteellisiin roolien ilmaisukaariin, riippuvuussuhteisiin tai konstituenttien hierarkiaan. Syntaksikielet voivat palvella opetuksessa, teorian testauksessa ja kielten vertailussa.

Suhteet ja kehitys: Syntaksikieliä liittyvät keskustelut kytkeytyvät laajemmin kieliopin teorioihin kuten syntaktiseen analyysiin, riippuvuussyntaksiin sekä konstituenttiseen rakenteeseen. Niitä voidaan tarkastella myös osana kieliteknologiaa ja formaliakielten teoriaa, joissa syntaksin rakenne määrittää lauseiden tulkinnan.

Status: Koska termi on pääasiassa suomenkielisessä kielitieteellisessä kontekstissa, sen käyttö ja määrittely voivat vaihdella. Se toimii yleisenä ei-standardi- luokituksena, eikä vakiintuneena erillisenä kielikategoriavaihtoehtona.