Sympaattisen

Sympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka käynnistää nopeasti tapahtuvat valmiusreaktiot tilanmuutoksissa. Sen päätehtävänä on taistelu- tai pakoreaktioiden valmistelu sekä kehon toimintojen säätäminen stressi-, rasitus- ja vaaratilanteissa. Toiminta on usein vastakkainen parasympaattiselle hermostolle, ja se vaikuttaa useisiin elintoimintoihin lyhyellä aikavälillä.

Rakenne ja kulkureitit: Preganglionaariset neuronit sijaitsevat selkäytimen T1–L2-alueilla ja muodostavat sympaattisen ketjun sekä paravertebralisia ja prevertebralisia ganglioita. Postganglionaariset neuronit ulottuvat kohteisiinsa, kuten sydämeen, verisuoniin, keuhkoputkiin sekä ruoansulatuskanavaan ja ihoon. Lisämunuaisen ydin toimii osana järjestelmää: sen kromaffiiniset solut aktivoituvat preganglionaarisen hermopäätteen kautta ja erittävät adrenaliinia ja noradrenaliinia verenkiertoon.

Toiminta: Sympaattinen aktivaation tila lisää sydämen lyöntitiheyttä ja voimaa, laajentaa keuhkoputkia sekä säätelee verisuoniston luumenia riippuen kohteesta. Se tehostaa maksan glukoosin vapautumista ja rasvojen mobilisointia sekä vähentää ruoansulatuskanavan motiliteettia lyhyellä aikavälillä. Lisäksi pupillit laajentuvat ja hikirauhaset aktivoituvat joillakin alueilla.

Säätely ja kliininen merkitys: Sympaattisen toiminnan säätely tapahtuu hypotalamuksen ja aivorungon kautta sekä stressi- ja tunnesignaalien välittämänä. Liiallinen sympattoinen aktiivisuus liittyy kohonneeseen verenpaineeseen, ahdistukseen sekä sydämen rytmihäiriöihin, kun taas järjestelmän epätasapaino voi ilmetä monin eri autonomisina oireina.