Suorituskyky

Suorituskyky tarkoittaa kykyä suorittaa tehtäviä mahdollisimman tehokkaasti annettujen rajojen ja olosuhteiden vallitessa. Informaatiotekniikassa sillä viitataan yleisesti järjestelmän, sovelluksen tai komponentin suorituskykyyn: sen nopeuteen, kapasiteettiin, vasteaikaan ja resurssien käytön tehokkuuteen. Ihmisten kontekstissa termi voi tarkoittaa fyysistä tai kognitiivista suorituskykyä sekä suoritusprosessien tehokkuutta työ- ja oppimistilanteissa.

Suorituskyvyn mittaaminen IT-ympäristössä painottuu vasteaikaan, läpäisyyn (throughput), sekä siihen, miten paljon resursseja (keskusmuisti, CPU, tallennus, energia) järjestelmä kuluttaa. Tämän lisäksi mittareita voivat olla skaalautuvuus, luotettavuus ja vastauskeskiarvot. Käytetään benchmark- ja suorituskykytestauksia sekä profilointia kehityksen aikana ja tuotannossa.

Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät jakautuvat laitteistoon (prosessorin nopeus, muistimäärä, tallennus), ohjelmistoon (arkkitehtuuri, algoritmit, ohjelmointirajapinnat), dataan (kokonaiskoko, epätasainen jakauma) sekä käyttökuormaan (moninkertaiset käyttäjät, samanaikaisuus, verkko-olosuhteet).

Parantaminen alkaa oikeiden vaatimusten määrittämisellä ja järjestelmän nykytilan arvioinnilla. Työkaluja ovat profilointi, kuormitustestaus sekä suorituskykyä parantavat ratkaisut. Yleisiä keinoja ovat algoritmien ja arkkitehtuurin optimointi, välimuistit, rinnakkaiset ja hajautetut ratkaisut sekä viiveen hallinta.

Suorituskyky on keskeinen ei-funktionaalinen vaatimuks, joka kilpailee muiden osa-alueiden, kuten turvallisuuden, luotettavuuden ja ylläpidettävyyden kanssa. Säännöllinen mittaus ja valvonta auttavat varmistamaan, että järjestelmä täyttää asetetut suorituskykyvaatimukset sekä tukee jatkuvaa kehitystä.