Suoramittaus

Suoramittaus on mittausmenetelmä, jossa suure mitataan suoraan mittausvälineen tai -sensorin antaman arvon avulla. Toisin sanoen tulos on arvo, jonka voi lukea suoraan instrumentin näytöltä tai asteikältä ilman laskutoimituksia tai käyttämää mittausmallia.

Sana viittaa erilliseen käsitteeseen epäsuorasta mittauksesta (epäsuora tai deduktioimalla johtuva mittaus), jossa haluttu suure määritetään toisen mitatun suureen avulla tai matemaattisen mallin kautta. Suoramittauksessa mittauksen tulos on suora vaste fysikaaliselle suurelle, kun mittausväline on oikein kalibroitu ja käyttöolosuhteet ovat hallinnassa.

Esimerkkejä suoramittauksista ovat pituuden mittaaminen mittanauhalla, massan mittaaminen vaa'alla, lämpötilan mittaaminen termometrillä sekä ajan mittaaminen sekuntikellolla. Näissä tapauksissa mittausväline antaa välittömän lukuarvon ilman johtamista toisiin suureisiin kaavojen kautta.

Edut ja rajoitukset: Suoramittauksella on usein suurempi läpinäkyvyys ja suora jäljitettävyys SI-yksiköihin kalibroinnin kautta, mikä voi parantaa mittaustulosten luotettavuutta. Rajoituksena on, ettei kaikkia suureita voi mitata suoraan käytännössä; joissakin tapauksissa suoramittaus on epätaloudellista, tehotonta tai teknisesti haastavaa. Lisäksi tulosta voivat rajoittaa instrumentin resoluutio, havaintoalue, ympäristöolosuhteet sekä kalibrointi- ja systemaattiset virheet.

Käyttökohteita ovat laboratoriotutkimus, laadunvarmistus teollisuudessa, ympäristötutkimukset ja monenlaisten fyysisten ominaisuuksien mittaukset. Suoramittaus muodostaa perustan luotettavalle mittausarvion ja on usein ensisijainen lähestymistapa, kun tarkoitus on saada välitön, suora arvo suureesta.