Suolaa

Suolaa, yleisesti natriumkloridi (NaCl), esiintyy sekä luonnossa mineraaleina että merivedessä. Luonnossa suola muodostuu pääasiassa haloliittina, kallioperässä kiteytyneenä suolana. Merivesi sisältää suuria pitoisuuksia NaCl:ia, ja sitä voidaan erittää haihduttamalla. Suola on välttämätön ravintoaine, ja sitä käytetään sekä elintarvikkeiden maustamiseen että säilöön. Se on myös tärkeä teollisuusraaka-aine sekä jäiden ja lumen estoaineena.

Tuotantotavat jakaantuvat kahteen pääosaan: kivilouhinnasta saatavan suolan louhinta ja meriveden haihduttaminen. Kiviluolista peräisin oleva suola (haloliitti) louhitaan ja puhdistetaan, kun taas merisuola muodostuu suurissa haihduttamoissa haihduttamalla merivettä, jolloin NaCl kiteytyy. Erilaisia laatuja tuotetaan rakein ja koostumuksin, kuten hienosorattua suolaa ja karkeampaa merisuolaa; jotkut suolat ovat myös jodioituja.

Käyttökohteet: kulinaristinen mauste ja säilöntäaine; teiden liukkauden torjunta ja keittiöiden puhdistustoimet; kemianteollisuuden raaka-aine; lääketieteessä käytetään suolaliuoksia. Elimistön neste- ja elektrolyyttitasapainon säätelyyn.

Historia ja kulttuuri: Suolalla on ollut merkittävä asema taloudessa ja kaupankäynnissä jo antiikin ajoista lähtien. Suolaa on louhittu ja tuotettu monissa kulttuureissa; monet kauppareitit ja verotus ovat liittyneet suolan saatavuuteen ja hintaan.

Ravitsemus ja turvallisuus: Liiallinen suolan saanti voi lisätä verenpainetta ja sydän- sekä verisuonitauteja. Terveysviranomaiset suosittelevat kohtuullista nauttimista. Monissa maissa käytetään jodioitua suolaa jodin puutteen ehkäisemiseksi.