Strimaaminen

Strimaaminen on mediasisällön toimittamista internetin yli käyttäjille reaaliaikaisesti tai lähes reaaliajassa. Se kattaa sekä video- ja äänisisällön että pelit ja interaktiiviset tapahtumat. Striimaaminen jakautuu pääosin kahteen muotoon: live streaming, jossa sisältö esitetään välittömästi tai vähän viiveellä, ja on-demand streaming, jossa käyttäjä valitsee katseltavaksi tallenteen tai ohjelman.

Teknisesti striimaaminen koostuu koodatun sisällön toimittamisesta verkon kautta siten, että toisto alkaa nopeasti ja mukautuu verkkoyhteyden vaihteluihin. Käytettyjä protokollia ja tekniikoita ovat esimerkiksi HTTP Live Streaming (HLS) ja MPEG-DASH, sekä adaptatiivinen bittivirta (ABR). Sisältyy myös Content Delivery Network (CDN) -jakelu, pakkaus ja muotoilu (esimerkiksi H.264/AV1 video, AAC/Opus-ääniraita), sekä oikeuksien hallinta (DRM). Alkuperäinen lähetys voi tapahtua perinteisemmin alustalta, mutta lopullisella toistolla käytetään pienempiä kappaleita ja jatkuvaa lataamista.

Strimaamisesta on tullut keskeinen tapa jakaa ja kuluttaa mediaa sekä yksityishenkilöille että organisaatioille. Julkiset palvelut tarjoavat elokuvat ja sarjat tilauspohjaisesti, kun taas live-striimaus mahdollistaa reaaliaikaisen vuorovaikutuksen esimerkiksi peli- tai musiikkitapahtumissa. Strimaaminen on muuttanut kuluttajien tapaa hankkia sisältöä sekä mahdollistanut suoran yhteyden tekijöihin ja tuotantoyhtiöihin.

Haasteet ja kehitys: suurimmat haasteet ovat verkkoyhteyksien vakaus ja latenssi, kustannukset sekä tekijänoikeudet ja DRM. Tulevaisuudessa panostetaan entistä pienempään viiveeseen, korkeampiin resoluutioihin (esim. 4K/8K), tilojen ja äänen laadun parantamiseen sekä mobiiliin ja edge-verkkoihin perustuvaan jakeluun. Strimaaminen yleistyy myös koulutuksessa, yritysviestinnässä ja viihteessä.