Stressiperäiset

Stressiperäiset ovat tiloja tai oireita, joiden pääasiallinen syy on pitkäkestoinen tai voimakas stressi. Käsite kattaa sekä somaattiset että psyykkiset ilmiöt, joiden ilmeneminen liittyy stressin määrään ja kestoaikaan. Stressiperäisiin tiloihin viitataan usein oireikokonaisuuksina, joissa ei ole havaittavaa organista sairautta, tai joissa stressi on tärkeä osatekijä oireiden synnyssä.

Mekanismit tilien taustalla liittyvät keskushermoston reagointiin stressiin. HPA-akselin ja autonomisen hermoston aktivaation kautta kehittyy allostatic kuormitus, joka voi lisätä lihasjännitystä, unettomuutta, ruoansulatuskanavan vaivoja sekä vaikuttaa mielialaan ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Riskitekijöitä ovat pitkäaikainen työperäinen tai sosiaalinen stressi, traumatic stressi sekä elämäntapatekijät.

Oireet ja ilmentyminen vaihtelevat, mutta yleisiä osa-alueita ovat somaattiset oireet kuten päänsärky, niskakipu, selkäkivut, univaikeudet ja ruoansulatuskanavan vaivat; psyykkiset oireet kuten ahdistuneisuus ja mielialan lasku; sekä kognitiiviset ongelmat kuten keskittymisvaikeudet ja muistiongelmat. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, oireiden keston ja stressin yhteyden arviointiin sekä orgaanisten syiden poissulkemiseen.

Hoito keskittyy stressin hallintaan ja siihen liittyvien oireiden lievittämiseen. Keskeisiä menetelmiä ovat psykoterapia (esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia), mindfulness- ja rentoutumistekniikat, liikunta sekä unirytmin parantaminen. Tarvittaessa voidaan hoitaa samanaikaisia mielialan tai ahdistuksen häiriöitä lääkkein. Ennuste riippuu oireiden pituudesta ja monitekijäisestä taustasta sekä hoidosta.