Sterilisaatiot

Sterilisaatiot ovat useita erilaisia toimenpiteitä ja prosesseja, joiden tavoitteena on tehdä kohde steriiliksi – eli poistaa tai estää kaikkien elinkykyisten mikro-organismien läsnäolo. Käytännössä sterilisaatiot voidaan nähdä sekä mikrobien tuhoamiseen tarkoitettuina toimenpiteinä lääketieteessä ja laboratoriotyössä että pysyvänä ehkäisymenetelmänä ihmisessä.

Mikrobien sterilointi tarkoittaa käytännössä kaikkien elinkykyisten mikro-organismien tuhoamista tai inaktivoimista laitteissa ja välineissä. Menetelmiä ovat esimerkiksi autoklaavi höyrykäsittelyllä paineessa (tyypilliset lämpötilat 121–134 °C), kuivakäsittely, sekä kemialliset sterilointiaineet kuten glutaraldehydi ja peroksidijohdannaiset. Säteilyllä (ionisoiva säteily, kuten gammasäteily tai elektronisäteily) sekä sterilefiltraatiolla (porekoko noin 0,22 μm) toteutetaan myös sterilointia. Jokaiselle kohteelle ja materiaalille valitaan tarkoitukseen sopiva prosessi sekä suoritetaan vaatimusvalidointi ja jälkitestaus.

Sterilisaatio ihmisillä tarkoittaa pysyvää ehkäisyä; yleisiä toimenpiteitä ovat tubal ligation (munanjohtimien kirurginen katkaisu tai sulkeminen) ja vasectomia. Toimenpiteet ovat erittäin tehokkaita, mutta ne ovat käytännössä peruuttamattomia, ja ne edellyttävät huolellista ennakkosuostumusta.

Käytännössä sterilisaatioihin liittyy eettisiä ja oikeudellisia näkökulmia sekä turvallisuuden ja laadun varmistusta. Kansainväliset standardit ohjaavat prosessien suunnittelua ja toteutusta; esimerkiksi ISO-standardeja sekä vaatimuksia steriiliyden osoittamisesta. Sterilisaation tavoitteena on tarjota varmuutta puhtaudesta ja ehkäisystä kontekstista riippumatta.