Steriilisyys

Steriilisyys tarkoittaa tilaa, jossa materiaali, väline tai väliaine on täysin vapaa elävistä mikro-organismeista sekä niiden itiöistä. Käytännössä steriiliys saavutetaan poistamalla tai inaktivoimalla mikrobit sterilointiprosesseilla, jotka voivat perustua lämpöön, säteilyyn, kemikaaleihin tai suodattamiseen. Steriiliys on keskeinen tekijä terveydenhuollossa, laboratoriotoiminnassa ja elintarviketeollisuudessa, koska kontaminaatio voi aiheuttaa infektioita, epäluotettavia tuloksia tai turvallisuusriskejä.

Sterilointimenetelmät ja -periaatteet: Yleisimmät menetelmät ovat vesihöyryllä toimiva autoklaavi, jossa käsittelyn lämpötilat ja ajat määritellään steriilisyystason saavuttamiseksi (yleensä noin 121 °C noin 15–20 minuutin ajan, tai korkeammilla lämpötiloilla pidempään). Kuiva lämpö soveltuu lämpöä kestäville aineille. Etyleenoksidi-kaasutusta käytetään lämpöherkille tuotteille. Säteily sterilointi perustuu gamma- tai elektronisäteilyyn. Filtraatio 0,22 μm:n kaltaisilla suodattimilla on tehokas nesteiden sterilointikeino, kun lämpöä ei voida käyttää. Kemialliset sterilointiaineet, kuten glutaraldehydi sekä peratsihappo (peracetic acid) -pohjaiset valmisteet, soveltuvat joihinkin erityisrakenteisiin.

Steriloinnin varmistus perustuu biologisiin indikaattoreihin sekä fysikaalis-kemiallisiin testauksiin. Biologiset indikaattorit käyttävät itiöitä osoittaakseen prosessin onnistumisen, ja lisävarmistuksena seurataan lämpötiloja, paineita ja muiden mittausten täsmällisyyttä. Steriloitujen tuotteiden käsittely, pakkaus ja varastointi tapahtuvat aseptisesti, jotta vältetään uuskontaminaatio.

Käytännön merkitys ulottuu sairaaloihin, kirurgisiin välineisiin, lääkevalmisteisiin, laboratorioihin sekä elintarvikkeiden ja lääkinnällisten laitteiden valmistukseen. Steriliteetin ylläpitäminen vaatii sekä teknisten menetelmien että asianmukaisen aseptisen tekniikan jatkuvaa hallintaa.