Sovitusmallit

Sovitusmallit ovat restoraatiivisen oikeuden tarkoittama käsite, joka viittaa menetelmiin ja kehyksiin, joilla pyritään käsittelemään haittaa ja konfliktia korjaavasti sen sijaan, että käytetään rangaistuksellisia keinoja. Niiden päätavoitteena on antaa vahinkoa kokeneelle osapuolelle ääni, lisätä vastuullisuutta ja tukea yhteisöllisyyttä samalla kun pyritään ehkäisemään uuden vahingon syntyä. Mallit ovat sovellettavissa useissa konteksteissa, kuten rikosoikeudessa, kouluissa, työpaikoilla sekä perhe- ja yhteisötason ristiriidoissa.

Tyypillisiä muotoja ovat sovituspiirit, uhri-syyllinen -sovittelu ja yhteisökonferenssit. Prosessi etenee usein siten, että koulutetut fasilitaattorit ohjaavat osapuolia keskustelemaan tapahtuneesta, sen vaikutuksista ja siitä, millaisia korjaavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa. Tuloksena voi olla anteeksipyyntöjä, korvauksia, vapaaehtoistoimenpiteitä tai muita sovinnollisia ratkaisuja, joilla rakennetaan luottamusta ja ehkäistään uusintaa.

Toteutukseen kuuluu vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus, turvallisuus ja kulttuurisensitiivisyys. Haasteina tuodaan esiin voima-asetelmat, turvallisuus sekä oikeudenmukaisuus erityisesti vakavimpien rikosten kohdalla. Tutkimukset viittaavat siihen, että sovitusmallien vaikutukset vaihtelevat kontekstin mukaan: ne voivat lisätä osallisuutta ja vastuullisuutta sekä joskus vähentää uusintarikollisuutta, mutta eivät ole tehokkaita kaikissa tilanteissa.

Sovitusmallit muodostavat osan restoraatiivisen oikeuden kenttää ja niitä tarkastellaan usein yhdessä perinteisten oikeudellisten menetelmien kanssa.